Tämä huomautus sai Rejerin kunniantunnon ankarasti loimahtamaan.
"Kiitos, neiti! Mutta kun olen veteen molskahtanut, saan pitää itse huolta kuivalle pääsemisestä. Mr Pump." — hän kääntyi äkkiä tämän puoleen — "minulla on vain viisikymmentäkahdeksan dollaria taskussa; jos tahdotte auttaa minua uusien vaatteitteni myynnissä, niin…"
Mr Pump vain käänsi valtavaa ruhoansa ja osotti nyökäten paria henkilöä, joilla oli kultanauhat lakissa ja jotka nauttivat virvokkeita sisähuoneessa aivan oven suussa.
"Mr Fearwather, 'The Pearlin' ensimmäinen perämies, istuu juuri tuossa tekemässä sopimuksia; hän tarjoo mitä hyvänsä Teidänlaisellenne miehelle, mr Juhl, ennen kuulumattoman palkan!"
Mr Fearwather tuli sisään rotevan kolmannen perämiehen seurassa.
Rejeriä ahdisti kunniavelka ja muukin. Tässä ei ollut enää kysymys siitä, tahtoiko hän vai ei. Elämä "The Pearlissa" oli kuin hienossa ravintolassa oleskelua, he sanoivat, ja dollareita satoi korvia myöten.
"Pretty fellow, the Norseman! — Me menemme laivaan nyt saman tien, my boy!"
Ulkona kadulla he tapasivat göteporilaisen.
"Viisikymmentä dollaria kuussa 'The Pearlissa'!" huuti Rejer. "Ensin
Bahiaan, en tee sopimusta sen pitemmälle."
"Tuhat tynnöriä! Minä lähden mukaan!"