Sillä välin Rejer istui mietiskellen, miten onnellista oli, ettei hän vielä ollut luopunut hienoista sinisistä merimiesvaatteistaan. Likeltä oli pitänyt, ettei takki ollut muuttanut ennen jouluaattoa; hän oli jo maininnut siitä Wallalle; mutta sitten oli tullut väliin tuo, että hän söi tykkimiehet! luona jouluna, ja asia oli niinmuodoin siirtynyt uuteen vuoteen. Mutta hiukan luottoa hänen nyt täytyi pyytää Wallalta, ei sopinut jäädä rahattomaksi tanssiaisten tullessa. Ja olihan hänellä oikeastaan omiakin rahoja käytettävänä perämies Lindin hallussa. Asia täytyi järjestää heti tänä iltana; parasta oli takoa, kun Walla vielä oli hyvällä päällä.
"Hyvästi, herra ylitykkimies!" sanoi hän äkkiä.
"No!" virkkoi toinen luoden katseensa häneen — "niin pianko sinä lähdetkin? — Uh! miten säärtä pakottaa… Hyvästi, hyvästi, ystäväiseni!"
* * * * *
Harjatessaan toisena uudenvuodenpäivänä hienoja sinisiä merimiesvaatteitansa, järjestellessään jakaustaan ja pyntätessään itseään parhaansa mukaan tanssiaisia varten pienen peilinlasipalasen edessä Rejer murisi ja oli huonolla hatulla:
… Tuskin kajonnutkaan lukuihini koko jouluaikana vain tämän vuoksi, johon niin tyhmästi sekaannuin.
Ollakseni mies naisväen nähden! Mitä heidän tanssihuvinsa minua liikuttavat? Enhän minä ole täällä huvittelemassa ja heidän tähtensä teikaroimassa — en laisinkaan — ihan päinvastoin…
Ja sitten ne sanovat sen maksavan vain kaksi markkaa! Itse asiassa tässä täytyy olla koko riki paraativalmiina mastonnokasta aina talkapohjaan asti. Rahoista se riippuu, jos minä siellä joudun aivan pois väylältä!
Mutta jos hänen sinne kerran piti, niin päätti hän hankkia korvausta huvittelemalla niin paljon kuin suinkin.
* * * * *