Ja sitten hän lähti ottamaan Saaraa tanssiin. Hän näkyi seisovan juuri päättyneen tanssin jälkeen varsin vilkkaasti puhellen muutamain muiden nuorten tyttöjen kanssa.
Kun ei voinut olla epäilystäkään, siitä, kenen luo Rejer pyrki, väistyivät tytöt syrjään.
"Ei taida olla niinkään helppoa saada tanssia neiti Rördamin kanssa?" kysyi hän leikillä.
"Minä olen jo lupautunut tähän tanssiin, niin että minun täytyy kiittää!" vastasi hän. Saara kohteli häntä hiukan uhmaavan mittailevasti; hän ei ollut unohtanut Rejerin menettelyä angleesin aikana.
"… Entäs seuraava?"
"Kiitos, siihenkin minä olen lupautunut!"
Rejer punastui, ja hänen nenänsä alkoi kohota ilmoille ivallisissa aikeissa; mutta hän hillitsi itsensä nopeasti. Hän tahtoi näyttää, ettei kielto lainkaan koskenut häneen ja että hän oli tullut lähinnä vain sen vuoksi, että oli ollut heillä nyt jouluna. Saara erehtyi hänen suhteensa siinäkin, jos luuli hänen hienostelevan häntä täällä enempää kuin kotonakaan!
"Teiltä kai menee koko joukko puita nykyään?" alkoi hän aivan kuin välinpitämättömänä jutella.
"Miten niin?"
"Siksi vain, että saatte minut jälleen halkovajaan aamuisin!" nauroi
Rejer.