"Niin, niin", keskeytti rouva, — "Ra-täti voi olla suurisuuntainen kaikista omituisuuksistaan ja päähänpistoistaan huolimatta. Antoihan hän tuhannen taalaria, jotta Marianne voi olla Christiansfeldissä kolmena vuotena ankaran rokon jälkeen… Mutta joudu nyt, jotta Jens saa mukaansa vastauksen, Alida! Te menette tietysti kaikki. Ja kirjoita, että herra Dyre epäilemättä mielihyvällä käyttää hyväkseen hänen ystävällistä kutsuaan saada tulla tervehtimään rakasta Ra-tätiä. — Kerro, että olemme panneet kuntoon Jessin huoneen hänelle, — ja kerro, — tiedäthän, että hän tahtoo kuulla kaikesta, — että Rödsi on poikinut" —
"Enkö minä saa lähettää hänelle vähäisen uunijuustoa", ehdotti
Marianne, — "matalassa vadissa valmiiksi kaneloituna ja sokeroituna? —
Sitä jää kyllä tähteelle riittävästi huomispäivän päivälliseksi."
"Kyllä; sano, Alida, että Marianne, jonka viikko nyt on, lähettää sen", — vastasi rouva… "Merete, Merete", huusi hän sitten äkkiä, "pari kanaa on tuolla tullut puutarhaan. Aja ne pian pois!"
Hän läksi kulkemaan lehtoon päin, ryhtyen taas keskeytyneitä puutarhasuunnitelmiaan jatkamaan. — — —
— Ruokakello soida helisi aitan katolla illalliselle kyökkipiian soittaessa kaikin voimin, ja ääntä jatkettiin joen rannalla olevissa taloissa…
Väki läksi heinänteosta kotiin asettuakseen pitkän keittiönpöydän ympärille, ja rouva tuli puutarhasta, seisahtuen tuontuostakin toinen käsi puuskassa ja nojaten kevyesti hienoon punasensinerväksi maalattuun haravaan, joka hänellä oli toisessa kädessä.
Tuomari oli jo salissa. Hän käveli kuumeinen puna poskillaan edestakaisin lattialla.
"Käske viedä Kvigstadin illallinen konttoriin!" — huusi hän Mariannen tullessa huoneeseen teetä tuomaan. "En tahdo nähdä häntä täällä salissa."
Rouva seurasi häntä silmillään ennenkuin sijottui vankkoine ruumiineen nahkapeitteiseen nojatuoliin.
"Mitä nyt, Orning, — mitä on tapahtunut?"