"Nyt tuonne", — sanoi rouva jyrkästi, — "niin saamme nähdä, vastaako tämä pala tässä toisella puolella olevaa. Neljätoista kyynärääkö sanoit?"
"Kas vain, te mittaatte äidin tulevaa puutarhaa?"… sanoi Marianne, hyväntahtoisesti leikkiä laskien, lähestyen heitä. "Tässä on sinulle kirje, Alida, Ra-tädiltä…" Hän antoi siskolleen pienen, suulakalla suljetun kirjelipun.
Merete tuli juosten hänen jäljissään:
"Minkä kirjeen toi Jens?"
Femia taas tuli paljon hitaammin puutarhaan kuulemaan, kuinka Rafosilla voitiin.
"Ra-täti kutsuu meidät tytöt ensi sunnuntaina illalliselle, äiti", — sanoi Alida… "Vastaleivottuja kermakakkuja"… luki hän…
Rouva otti kirjeen ja piti sitä hiukan loitolla…
"Kas vain, jälkikirjoitus!… Uusi apulainen on sydämellisesti tervetullut, jos häntä haluttaa käydä tervehtimässä vanhaa yksinäistä naista ja katsomassa luonnonmerkillisyyttämme Rafosia", — luki hän.
"Oo, hän ei malta odottaa kauemmin kuin sunnuntaihin!" huudahti Merete. "Saat olla varma, että hän on hyvin utelias näkemään hänet ja saamaan tietää, kenelle teistä hän määrää hänet… kuka teistä paraiten 'sopii' hänelle", — virkkoi hän sitten, vilkaisten Marianneen, — "ei kenellekään muulle kuin Barbaralle, ja hänestä taas Arentz ei huolinut."
"Ra-tädillä on oma tapansa onnellistuttaa perhettä!" — mutisi Alida.