Rouva pysähtyi, menemättä lähemmäksi kostean maan tähden:
"Tästä voitaisiin tehdä jotakin, jollei pelättäisi pieniä kustannuksia"… tuumi hän.
Mahtava harmaa pää takakenossa silmäili hän tutkivasti pitkin mäenvierua ja jatkoi sitten, tehden kuvaavia liikkeitä kädellään:
"Vihreitä kenttiä kukkapenkereineen ja pienine pensasryhmineen, ja tuonne vierulle mahtavan runsaudensarven muotoinen laite… Sitten puna- ja valkoruusupensasrivejä yhdensuuntaisesti käytävän kanssa aina portille asti. Taimitarhani tuolla nurkassa alkaa jo kasvaa liian sankaksi. Siellä riittää kyllä ottamista… Karviaismarjapensaita, punaisia ja mustia viinimarja- sekä keltaisia vattupensaita riveihin… Ja hedelmäpuita", — puheli hän, — "mistä niille vain saisi paikan… Olen jo ajatuksissani olevinani siinä ajassa, kun ne ovat kasvamassa ja minä voin oksastaa niitä ja näen niiden kantavan hedelmiä"…
"Mutta että sinä yhä vain mietit puutarhanlaatimistasi, äiti, vaikka isä pitää sitä aivan mahdottomana suurten kustannusten tähden!"
"Kun se kerran vain saadaan tekeille ja valmiiksi, niin kyllä hän siitä pitää. Miehet eivät tahdo koskaan ajatella, että jotakin on tehtävä tahi että rahaa on suoritettava… Talo tulee aivan toisen näköiseksi… Se päättyisi puistona tuolla lehdossa ja ulottuisi aina jokeen asti… Piirustukset ja suunnitelmat ovat jo aikoja sitten olleet valmiit", — lisäsi hän, nyykäyttäen varmasti päätään.
Alida hymyili —. Se tuli näet yhä suuremmaksi…
Rouva seisoi hiukan hajamielisen näköisenä ja jatkoi:
"Neljäntoista päivän kuluttua alkavat syyskäräjät… Kunpa nyt väki saisi viljan korjatuksi siksi, sillä minä tarvitsen kaikki työvoimat niinä kolmena neljänä viikkona, joina miesväki on käräjillä… Käypä huvimajasta noutamassa mittanauha, Alida", — jatkoi hän yhä enemmän innostuen. — "Katsokaamme, kuinka pitkälle parsalavakkeet voisivat ulottua, jos alamme tuosta koivusta tuolla. Jos kerran talo tahtoo voida esittää parsaa, niin täytyy sitä olla runsaasti… viisi lavaketta ja kaksi riviä kussakin… Ja kaikki se sääntöjen mukaisesti valmistettu lannoitusaine, joka on määrätty ruispeltoon, se… niin, se ei nyt tule sinne tänä vuonna!"… lisäsi hän nauraen.
"Muistatko viime ja toissa vuonna — ja joka kerran sitä ennen, kun olemme aina mitanneet vain tästä puutarhapylväästä", muistutti Alida veitikkamaisen näköisenä.