"Polttavan kuumaa!"
Marianne kaatoi tyynesti teen toiseen kuppiin, ja sitten takaisin isänsä suureen kullattuun konttorikuppiin.
"Ei olisi ensi kertaa, että hän tekisi ihmeitä, Orning", — sanoi taas rouva, syöden rauhallisesti voileipäänsä.
Tuomari ryki muutaman kerran ääneti synkän näköisenä, perheen tarttuessa hiljaa teekuppeihin.
… "Ja lisäksi sellaiseen aikaan, kun olen apulaisetta!" —
"Saathan nähdä, että Kvigstad varmaan korjaa huomiseksi laiminlyöntinsä," — sanoi rouva taas, laskien kädestään tyhjän teekuppinsa.
"Mutta isä, ethän ole syönyt mitään… Ehkä tahdot näitä voileipiä — syltyn kera"… ehdotti Marianne, järjestellessään pöydällä olevia astioita.
Tuomari heilautti kieltävästi kättään…
"Pelkäänpä tällä kerralla kielten katkeavan, rakas Kvigstadini!" — mumisi hän kumeasti ja nousi pöydästä mennäkseen konttoriin.
"Mikä se on, Alida… Mikä piru se on?" — Hän kääntyi äkkiä ympäri. "Sitä en ole kuullut kahteenkymmeneen vuoteen… tuota Haydnin kaunista pikku menuettia…"