"Niin, mitä sinä arvelet, Marianne? — Nyt saisit sinä kerran sanoa mielipiteesi ensin", arveli Merete.
"No miksei, tuollainen 'joltisenkin'… tahi pikemmin 'erittäin'", tuomitsi Marianne. Oli vanha tapa käyttää kapteeni Buchwaldtin mittakaavaa arvostelun pohjana.
"Miksei kaksikymmentä lehmää yhdeksäntoista sijasta!" matki Eufemia pannessaan hiusneula suussa tukkaansa nutturalle yöksi… "Se maistuu hieman arkiruoalta…"
"Henschien arveli, ettei hän ole mikään konttorimies", sanoi Barbara. "Hän ei kysynyt yhtään kertaa asioista — tiedustelihan vain koiraroduista ja muusta sellaisesta!"
"Hän ei juuri näytä lukeneelta mieheltä", arveli Alida. "Mutta varma hän on käytöksessään. Se on tilanomistajanpoikaa se… Sen kuulee jo äänestä — niin komean jyrisevä R."
"Liiotellun hienoa kasvatusta ei hänen voi syyttää saaneen", puuttui Eufemia kostonhaluisena puheeseen. Rein ei ollut kääntänyt häneen kylliksi huomiota sulkapallopelissä.
"Hänestä ei näytä tulevan utuisen romantillinen ritari sinulle, Eufemia", ilveili Merete. "Puuronsyöjä — ja niin musta, kuin olisi 'suuri Bastian' kastanut hänet mustepullossa hänen piennä ollessaan."
"Luulisipa miltei, ettei hän ole suurin seurustellut naisten kanssa ennen!" — virkkoi Marianne miettivästi.
Näytti siltä kuin tämä huomautus olisi pannut heidät kaikki ajattelemaan, ja syntyi äänettömyys, jonka kestäessä uutta näkökohtaa harkittiin.
Kukaan heistä ei todellakaan ollut huomannut hänessä merkkiäkään käsittämyksestä tahi kohteliaisuuden tai mairittelun vivahdustakaan, — ei silmäniskua eikä hymyilyä yhdellekään heistä muista kuin tuomarille ja konttoristeille.