Augustinusen seurasi häntä onnellisena ja suuresti mielissään, ollessaan valittu, uudesta apulaisesta ja illan synkistä toiveista huolimatta.
Pihalla hätisteli tuomari ja taputti käsiään Figarolle, joka nyt taas ajettiin talliin.
Hän tuli tyytyväisenä ja vilkkaana rappusia kohden, samalla kun rouva omalta taholtaan suuntasi kulkunsa sinne kintereillään Malene, joka kantoi kahta tyhjää ruiskukannua.
"Nyt on kai maatamenon aika, lapset", — sanoi hän sekä otti päähineen päästänsä ja ripusti sen eteisen naulaan. "Hyvää yötä, kaikki!… Ja nyt täytyy teidän muistaa lukea ikkunalasit kammarissanne, Rein, ja muistaa mitä unia näette ensimäisenä yönä. Se näet tapahtuu, kuten tiedätte", laski hän leikkiä…
Erottiin, ja kukin meni omalle taholleen. — Schmidt meni heinärattaille ja pudisti Kvigstadia, joka iltahämyssä oli ottanut valmistavan levon syvällä heinissä. Ja Marianne ja Augustinusen palasivat puhellen taidetemppua tekemästä aitanavain mukanaan…
* * * * *
Ylhäällä molemmissa tyttöjen huoneissa, jotka olivat vieretysten, pidettiin nyt neuvottelua ja tehtiin tuomioita. —
Merete ja Barbara olivat kumpikin istuneet sänkynsä reunalle, toisten kävellessä lattialla ja avatessa tukkaansa ja pukeutuessa yöksi.
"No?" — kysyi Barbara odottavasti.
"No?" — virkkoi Eufemia.