Määrättyjen konttorituntien jälkeen aamu- ja iltapäivällä retkeili hän ympäri seutua. Anders-torppari oli tavannut hänet jopa tukkilautoilla asti, ja illallispöydässä istui hän väsyneenä ja harvasanaisena nieleskellen ruokaa. Ja heti illallisen jälkeen oli hän mennyt huoneeseensa nukkumaan.
Eräänä iltana oli hän istunut perheen luona hetkisen kuuntelemassa soittoa. Mutta hän oli joko vaipunut synkkämielisyyden tai unen valtaan. Sillä äkkiä hätkähti hän, tarttui molemmin käsin päähänsä ja syöksyi ulos ovesta sanomatta edes hyvää yötä. Soitto ei ollut kai sinä iltana hänelle "suloista kieltä", kuten hän aikaisemmin oli siitä sanonut.
Nyt tällä matkalla oli hän välistä kulkenut yhden, välistä toisen sisaruksen rinnalla yhtä ja toista jutellen, ja olivat nämä näyttäneet hänelle eri teitä ja näköpaikkoja. Oli tuntunut miltei kummalliselta, — jota sisarusten keskenään vaihtamat silmäykset kylläkin osoittivat, — kun äänetön, tumma ritarimme äkkiä aivan kohteliaasti tarjoutui kantamaan Mariannen koria, joka oli täynnä vastakypsyneitä hedelmiä maistiaisiksi tuomarin puutarhan eri puista…
Ja Marianne näytti todellakin komealta kävellessään siinä päässä suuri hattu, jota piti kiinni leuan alla oleva solmu, yllä lyhyt liivi ja vyö melkein rinnan alla ja päällä pehmeissä poimuissa laskeutuva hame, joka ei peittänyt hänen kauniita jalanliikkeitään ja korkeita nilkkojaan. Hänellä oli aivan yhtä täydellinen vartalo kuin Alidalla, ja sitä paitsi oli hänessä jotakin tyynennotkeaa, mikä ikäänkuin sopi paremmin ystävällisiin, mutta ei suinkaan kauniisiin kasvoihin.
He olivat tulleet jo Rafos-metsän ulkoreunalle, josta voivat lähteä oikotielle, kun Rein äkkiä ojentautui ja katsoi ympärilleen. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa, ikäänkuin vainuaisi jotakin uutta…
"Mikä suurenmoinen yksinäisyys!" huudahti hän. "Vain auringonpaahdetta ja huminaa…"
Tuolla laaksossa oli Rafos tiheine kuusimetsineen ja raivokkaasti kohisevine koskineen.
Rein veti yhä ilmaa keuhkoihinsa syvin henkäyksin… "ihana matka!…"
"Nytkö vasta sen huomaatte?" — kysyi Alida iloisesti.
… "Ja täällä asuu siis 'Ra-täti?'… Nimi kuulostaa niin omituiselta, aivan kuin egyptiläiseltä tahi intialaiselta. — Se on kuin jonkinlainen yksinäinen petolinnun kirkaisu ilmasta."