"Tämä tässä on lääketieteen ylioppilas Gaarder, isä! — taitava tanssija, — ja hänellä on erinomainen ääni, vakuutan sinulle…
"Ja tämä on Anders Nergaard, joka on tehnyt sen ihmeen, että on suorittanut lainopillisen tutkinnon parhailla arvolauseilla lukematta enempää kuin silloin tällöin öisin!…"
Tutkivia katseita sai veli osakseen, ja muutamia nopeita keskinäistä ymmärtämistä osottavia silmäyksiä vaihdettiin Jessin ja hänen sisariensa välillä siinä määrin kuin he tunsivat hänen asiansa. — Lähinnä koskivat ne sitä, uhkasiko taas jouluilma pimetä nousevista pilvistä velkojen ja maksamattomien laskujen muodossa. Muistettiin vielä sangen hyvin ne satayksitoista taalaria ja kahdeksantoista killinkiä, jotka syöksyivät isän niskaan itse uudenvuodenpäivänä viime vuonna.
Sittenkuin kaikki tervehdykset ja esittelyt oli suoritettu ja valmistavasti kerrottu myötä- ja vastoinkäymiset matkalla, nousivat he iloisesti puhellen rappusista talon asianomaisten saattamina eri vierashuoneisiin riisumaan matkavaatteet ja purkamaan matka-arkut.
Eikä kauan sen jälkeen olivat he kaikki koolla alakerrassa puhellen ja lörpötellen kilpaa tuttavuutta toistensa kanssa tehdessään.
Lämmin tee maistui erinomaiselta, ja joulumieliala oli syntymässä…
Nyt ilmoitettiin, että karjakko-Randi odotti eteisessä päreineen ja lyhtyineen.
"No niin, nyt lähdemme ulos katsastamaan joulutonttua, ennen kun ruoka tuodaan pöytään!" huusi tuomari. — "Ken tahtoo, hän seuratkoon!"
"Minun täytyy päästä mukaan… Minun täytyy päästä mukaan!"… vastattiin innokkaasti.
"Ei tule joulua ennenkuin olemme käyneet tallissa ja navetassa!" selitti Jess kotimuistojen valtaamana.