Mutta rouva, kodin raskas järjestyspyörä, määräsi että Christiane ja pari tytöistä jäisi sisään eikä menisi kastelemaan ja likaamaan jalkojaan. Hän vei Christianen kanssaan sohvaan ja kyseli, kuinka voitiin kotona överstissä, tiedusteli isästä ja äidistä ja sisaruksista…
Randi etunenässä mentiin sitten kulkueessa pihamaan poikki.
Navetan luona seisoi nuorempi karjakko ja Anders-vanhus odottamassa, ja siellä sytytti Randi päreensä lyhdyn kynttilästä.
Hän teki kolme tuliristiä oven edessä ja sammutti sitten varovasti päreen lumeen.
Navetassa kiersi hän sitten ympäri ja antoi elukoille niiden joulujuoman, johon oli sekotettu jauhoja ja suolaa. Kaksi lyhtyä heitti heikon valonsa pilttuuriviin, jossa lehmät märehtivät ja purivat tuon tuostakin odottavasti ynähdellen syvimmästä pimeästä Tuomari taputteli ja silitteli "Rödsiä" ja "Svartsia", "Brandrosia" ja "Guldbringeä", "Veneblomia" ja "Drivaa" ja toisti kullekin lauseen:
"Syö hyvin ja loista hyvin, tänäiltana on jouluaattoilta!"
Ja Randi teki selkoa ja kertoi navetan yksityiskohdista…
Nyt oli ainoastaan viisitoista kytkyessä, — yksi härkä ja viisi lehmää oli teurastettu…
Ja tuossa seisoi itse kellokas… lypsi viisi tuoppia kerrallaan… ja Rödsin kurkkuun oli tässä eräänä päivänä tarttunut peruna ja se oli ollut menettämäisillään henkensä… Ja tuo kaunis vasikka tuolla karsinassa oli Brandrosin. — — —
Joulumenojen seuraava osa, katsominen, että pantiin puuroa joulutontulle luuvaan, oli uskottu Anders-vanhuksen, navettamiehen ja Randin salaiseen huolenpitoon, — selitti Jess paluumatkalla. "Me emme saaneet koskaan selvää siitä salaisuudesta, me pojat, vaikka koetimme vakoilla jos jollakin tavalla."