Mutta nyt tulivat Marianne ja Alida hiljaa ilmoittamaan äidille, että pöytä oli katettu.
Ja nuorten mieliharmiksi, mutta vanhempien sitä suuremmaksi iloksi keskeytettiin tanssi ja mentiin illallispöytään —.
Se oli kuin jännittävän romaanin ensimäinen osa, jonka jatkoa odotettiin. —
— Ruokasalin uhkean hyvin varustetussa hevosenkengänmuotoisessa pöydässä oli meno vilkasta.
Puheita pidettiin ja maljoja juotiin mielialan yhä kohotessa ja tavanmukaisia seuralauluja laulettiin.
Inger-kyökkärin ja parin muun kantaessa kyökistä ruokia tarjottimellisen toisensa perästä tarjoilivat talon naiset pöydässä, tarjosivat ja leikkiä laskien tyrkyttivät, suosittelivat kapteeni Buchwaldille, joka oli oikea herkkusuu, maukkaimpia paloja, valitsivat palasia rovasti-vanhukselle, kilistelivät lasia ja joivat milloin kenenkin kanssa
"Menee joulu, niin tulee sitten vanha touhu!"
kaikuessa ympärillä — —.
Kun Marianne tuli hetkiseksi istumaan paikalleen lisäpöydässä, sanoi hän leikillisesti Reinille:
"Tiedättekö, että te olette tehnyt valloituksia tänä iltana? — Rouva Paus ja majurin rouva ovat aivan ihastuneet teihin… onnittelevat äitiä meidän herttaisesta uudesta apulaisestamme… Ajattelen", — tuli sitten hiljaa, — "mikä monipuolinen sielu te olettekaan, — juuri sellainen, joka voi panna ihmisten päät pyörälle. — — Tunnustan ajatelleeni teitä suuresti"…