"Mutta teidän mielestänne ankkuri painuu aina mutaan", laski Rein leikkiä.
"Ankeriashan kai siellä liikkuu?" vastasi Marianne samalla mitalla, — "ankerias, jota ei koskaan saa kynsiinsä… Tänä iltana on teidän myös onnistunut kiemurrella vapaaksi tanssista, vaikka varmasti olette sekä harjaantunut että tottunut kavaljeeri."
"Mistä sen tiedätte, neiti?"
"Oo, tarvitsee vain nähdä teidän kulkevan lattian poikki ja asettuvan istumaan keskustelemaan jonkin kanssa, tietääkseen sen. — — No, nyt saitte kai minut taas kiinni tyhmyydestä. Luulette kai minun istuvan tässä kehottamassa teitä tanssimaan velvollisuustanssin talon tyttärien kanssa?" sanoi Marianne nauraen… "Oo, te olette vaarallinen! — ette ole koskaan siellä missä teidän luulisi olevan" —
"Sanonpa teille, Marianne-neito", — vastasi Rein nauraen, — "että meistä pistää näkyviin kaksi eri eläinlajia. — Teissä on kissa, minussa taas koira, — ja silloinhan voi käsittää." — Hän teki omituisen liikkeen.
"Sangen kohteliasta!"
"Mutta käynee kai laatuun asua saman katon alla", — sanoi Rein ystävällisesti kohottaen lasiansa, — "antamalla tunnustuksensa toistensa erilaisille luonteille — vaikkakin välistä hiukan sähähtäen."
"Kuten Ajax ja Miss, tarkoitatte kai?" Pila tuntui hiukan jäykältä. Marianne nyökäytti päätään ja läksi ottamaan huostaansa viilihyytelö-astian, joka saattoi Ingerin neuvottomaksi.
Juotiin ja laulettiin, siirreltiin ja käänneltiin tuoleja puoliksi ulospäin pöydästä keskusteltaessa ja poistuttiin paikoiltaan juomaan toistensa maljoja…
Eufemia antoi nyt jälkiruoan aikana pitää itselleen kokonaisen kolmen kavaljeerin seuraa, joista tahtoi olla hiukan vastusta, kun hänen välistä täytyi käydä hoitamassa talousvelvollisuuksiaan.