Ja pianosta kaikui tunnelmarikas menuetti Sankowitzin sormien alta.

Järjestyttiin parittain.

Ja juhlallisesti liikuttiin soiton jälkeen vastakkain, kohottautuen ja laskeutuen kimmoisin, valituin askelin, kumarrellen ja niiaillen hameita levitellen, liidellen tanssin tahdissa kuvitteluiden maailmaan.

Ylinnä aaltoilevissa riveissä seisoi tuomari korkeine valkoisine kaulaliinoineen ja liiveihin kiinnitettyine säihkyvine neuloineen, ja Alida ja Mariannen hento hyvinmuodostunut vartalo sinisessä ja punaisessa silkkipuvussa mustine riippuvine reunuksineen a la grec, puhvihihoineen ja vyönsolki korkealla rinnan alla. Sulavasti oli hame ryhmittynyt laskoksiin niin että jalat korkeakantaisine, teräväkärkisine ristinauhakenkineen jäivät näkyviin.

Rouva, ruustinna ja majurinrouva näkivät nuoruutensa muistorikasten silkki- ja juhlapukujensa aaltoilevan tämän uuden suvun joukossa, jonka sydämet sykkivät samalla tavalla, jos kohta kieli kuului hiukan toisellaiselta.

Talon nuoremmat tyttäret, — kuten nuoriso yleensä — liikkui kevyissä vaaleissa musliineissaan…

— Merete kulki kuin juhlallisessa unessa —. Tuntui kuin soitto olisi tulkinnut hänen tämäniltaiset kokemuksensa, — laulanut ne julki…

Hän tunsi Reinin katseen olevan kiintyneenä häneen polttavana, kiehtovana…

Oviaukon ja pelipöytien päällä leijailevan tupakansavun väliltä näkyi rovastin ja majurin ja vanhan asianajaja Poppen ja kruununvoudin enemmän tahi vähemmän kaljut, harmaat ja valkoiset päät. He olivat heittäneet kortit kädestään, kun kuulivat Sankowitzin rupeavan soittamaan menuettia, ja vanhat muistot johtuivat heidän mieleensä.

Ja nyt kun menuetti loppui, alotti hän huiman galoppaadin.