Hyvä Jumala, jospa kuitenkin olisin…
Rein tarttui hänen molempiin käsiinsä ja piti häntä loitolla edessään —
"Olette niin ihastuttava tänä iltana, Merete, — niin kummallisesti ajatuksissanne… Olen pitänyt silmällä teitä koko ajan…
"Janoavalle sielulle on jotakin saada maistella elämästä!" kuului sitten alakuloisesti. — "Sitä kuvittelee mielessään… Kuvittelee mielessään… Uneksivathan ihmiset…
"Tahdotteko laskea pienen valkoisen kätenne hetkeksi otsalleni, Merete-neito", — huudahti hän äkkiä intohimoisesti heidän seisoessaan siinä puolipimeässä, — "niin tunnen sen koko ikäni!… Teidän yhdessä pikkukengässänne on enemmän onnea kuin —. Ja minä olen niin köyhä, — niin köyhä" — —
Kun majuri ja kapteeni tulivat nyt äänekkäästi jutellen käytävään, keskeytti hän:
"Niin, nyt täytyy prinsessan mennä taas omaan valtakuntaansa!"…
— — Salissa astui nyt tuomari otsa hiukan punaisena kevyin askelin lattian poikki.
"Meidän täytyy saada nyt menuetti, Sankowitz!" sanoi hän innokkaasti.
"Menuetti! Menuetti!" huusi hän. "Minä johdan sen. Ja nyt täytyy minun lainata Alidaa, Groth, — hän osaa…"