Hän oikaisihe reippaasti ja vilkastuneena, kun tuoksuava kahvitarjotin purjehti ovesta sisään joulukakkutarjotin perästä, — ja sitten vielä toinen tarjotin seurueineen salin toiselle seinämälle.
Se oli viimeinen leimahdus!
Ja sitten kun kahvi oli juotu, sekä ensimäinen että toinen kuppi, astui rouva Paus, — heillä oli pisin matka, — lattian poikki Kajan ja Lettan luokse ja ilmoitti heille, että nyt täytyy lopettaa; kello oli puoli kuusi, eivätkä he joutuisi kotiin Fossumille ennen kello yhdeksää.
Siihen vastattiin vain äänettömän ja rukoilevan näköisinä tanssiin vilkuen, joka vielä oli täydessä menossa Sankowitzin hillittömien, vaikkakin jonkin verran laimentuneiden sävelten tahdissa.
Mutta nyt puuttui ruustinna asiaan ja meni tanssin johtajien luokse…
Jessin täytyi taputtaa käsiään ja lopettaa kotiljongi…
"Eikö totta, neiti Gjedde, kaupungissa ette kai ole tottunut lopettamaan tanssiaisia tähän aikaan vuorokaudesta?" — sanoi hän leikillisesti.
Kuu heitti heikkoa valoaan lumeen ulkona, ja reet ajoivat kilisevin kulkusin rappusten eteen toinen toisensa perästä kyytimiesten vilkkaasti huudellessa varotushuutoja. He olivat saaneet hekin renkituvassa runsaasti joulukestitystä ja lopuksi aamutuikun matkalle.
Huoneet olivat täynnä matkapukuisia ihmisiä ja ovet olivat auki.
Herrojen odottaessa naistensa pukeutumista täytyi heidän tietysti pistäytyä vielä kerran ruokasalissa ottamassa pieni matkaryyppy ja tarinoimassa vähän ja purkamassa viimeiset sydämellä olevat asiat.
Kalpeana ja hiukan horjuen ja ääni käheänä seisoi joukossa Kvigstad sinkautellen ympärilleen sukkelia ja jonkinverran loukkaaviakin huomautuksia…