Alida oli päättänyt jäädä kotiin soittelemaan isän kanssa. Nyt kun Sankowitz oli lähtenyt, oli musiikkia isän mielestä liian vähän joulujuhlallisuuksien aikana.
Sankowitz oli sanonut, että aika Vangenilla oli kadonnut kuin "selig Traum". Hän poistui talosta täydellisesti puettuna niihin vaatteisiin, joita tuomari ja Jess olivat hänelle antaneet. Ja viimeisenä aamuna oli hän makuuhuoneessa saanut tuomarilta, kuten tavallisesti, rahasumman, jonka suuruutta ei koskaan tiedetty.
Jess ja Christiane ajoivat isossa reessä, ja Gaarder ja Eufemia seuraavassa, jota vastoin muu seurue, kuusi luvultaan, oli sijoittunut suureen neli-istuimiseen rekeen… Rein näytti notkealta ja iloiselta nokikolarilta lumisella tiellä…
Sitten piti olla tilaa vielä tikapuille ja vastalle; — ja ainoastaan Merete-neito, joka oli vähintäin puolta kapeampi kuin Barbara lannetyynyineen, — voi mahtua hänen viereensä, väitti Rein.
— Alida seisoi mietteissään etehisen ikkunassa yläkerrassa silmäillen rekiretkeläisten jälkeen. Hänen kasvonsa saivat yhä ankaramman ilmeen.
Hän seisoi paikallaan vielä koneenomaisesti hengittäen jäätyneeseen ikkunalasiin, vaikka reet jo kauan sitten olivat kadonneet näkyvistä.
— Tuomari oli käyttänyt iltapäivän hiljaisuutta ja vierasten poissaoloa hyväkseen ryhtyäkseen vähän arkipäivätouhuihinsa. Hän liikkui hyräillen oljenkorsi suussa, pistäysi tallissa ja navetassa, halko- ja vaunuvajassa ja ryhtyi syviin neuvotteluihin Lars-rengin kanssa hakattujen tukkien ajamisesta metsästä Oppegaardin sahalle. Oli paras käyttää hyväkseen hyvää keliä heti kun kahdeskymmenes päivä ja joulu olivat ohitse.
Arkihuoneessa oli rouva istuutunut nojatuoliin eräs Walter Scottin romaaneista avonaisena edessään pöydällä ja kynttilä sen vieressä. Hän käänsi tavantakaa lehteä sukkapuikolla, lukien ja ommellen, ja Alida soitti pimeässä pianoa.
Nyt kuului tuomari tulevan etehisessä, ja Alida sytytti pianon kynttilät.
"Huh — huu, — Alida!" Hän hieroi käsistään kylmän. — "Tuntuupa suloiselta tällainen rauhallinen iltapäivä… Sinä soitit Oberonia!… Kuulee yksinkertaisen torven äänen kappaleen uudessa asussakin… Monet vanhat kauniit sävelmät on varmaankin alkuaan sävelletty torvelle, — puhallettavaksi metsästysretkellä tahi linnanmuureilta… Meillä ei ole iloista torvea, vaan syvä, raskas paimentorvi perussävelenä… Eiköhän oteta vähän Oberonista nyt —"