Ja moni nuottilehti käännettiin illan kuluessa. Tuomari laski kädestään viulun ainoastaan teenjuontiajaksi.
Alida lakkasi äkkiä soittamasta ja hätkähti.
"Kvigstad tahtoo puhua tuomarin kanssa", ilmoitettiin ovelta.
"Kvigstad!" — huudahti tuomari ja huokasi muutamia kertoja… "Huh, huh, — nyt menen ulos sanomaan sille miehelle kaiken sen, minkä hän tietää paremmin kuin minä."
Alida oli nopeasti noussut pianon äärestä ja seisoi tuoliin nojaten levottomasti kuunnellen isän ollessa ulkona. —
— "Saakelin mies!" sanoi tuomari tullessaan hetkisen kuluttua sisään; — "hän koettelee totta totisesti vihastuneita jumalia! Rymyttyään tarpeekseen, saapuu hän juuri loppiaispäivänä ja tahtoo tarkastaa konttorin, tehdä kaikki uudenvuoden suoritukset nimismiehille kahdenneksikymmenenneksi päiväksi ja niin edespäin, pelkkiä ihmeitä…"
Alida katosi nopeasti.
— Kvigstad oli jo tullut rappusille mennäkseen konttorirakennukseen, kun etehisen ovi hänen takanaan avattiin…
"Kvigstad!" huudettiin hiljaa.
Hän kääntyi nopeasti, — se oli Alidan ääni.