E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
ELINKAUTINEN
Kirj.
Jonas Lie
Norjankielestä suomennettu.
Hj. Hagelberg, Tampere, 1889.
Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa.
I.
"Niin kuin prinssi kehdossaan", — niinhän sitä sanotaan — "näkymättömät haltijattaret ja lapsuuden viaton rauha suojanansa!"
Mutta minkälainen haltijatar se oli, joka Barbron Nikolain kehdon ääressä asuskeli, sitä ei ole helppo sanoa. Siellä läkkisepän luona kaupungin äärimmäisessä osassa pienessä majassa, jonka rikkuneet akkunanruudut olivat ryysyillä tukitut, tapahtui monenmoisia majoituksia ja asukaslisäyksiä varsinkin öiseen aikaan, kun joutoväellä ja kulkevaisilla oli asunnoista puute. Siellä meluttiin usein kelpo tavalla, eikä se ollut mitään harvinaista, että tappelun tuoksinassa kehto kumoon keikahti tahi että humalainen mies pitkin pituuttaan siihen lapsen päälle hoipertui.
Barbro oli Nikolain äidin nimi, ja hän oli kotiperää Heimdalvuoristosta, sieltä jostakin kaukaa tunturiseuduilta — oikea tunturityttö alkuperäisintä laatua, punakka ja valkoinen, kookas, jäntevä ja leveähartiainen, hohtavan terve, hampaat kuin vaahto lypsinastiassa. Hän oli kuullut karjakauppiasten tunturein yli matkustellessaan niin paljon kaupungista kertovan, että jonkunlainen kaiho eli rauhattomuus oli hänet vallannut.