Ja hän oli lähtenyt kaupunkiin palvelukseen ruvetaksensa.
Tämmöiseen toimeen sopi hän juuri yhtä hyvin kuin siistimätön heinäsuova kaupungin siistille kadulle tahi lehmä rapuille, se on suoraan sanoen: ei ollenkaan.
Ja niinpä oli hänellä vielä tapana kuluttaa aikaansa torilla joka ainoan heinäkuorman vieressä seisoskellen. Hänen täytyi katsella ja tunnustella heiniä… eiväthän nuo ensinkään tunturiheinäin kaltaisia olleet, "ei, eivätpä olleet!… Tunturiruoho kun on niin pehmeätä ja hienoa… ja entäs haju sitten! — oh—hoo… ei!"
Mutta emännälläpä oli piialle muuta tehtävää kuin antaa hänen kaiket aamupäivät torilla seisoskella ja heinämiesten kanssa pakinoida! Ja niin sitä Barbro luisti palveluksesta palvelukseen, luisti yhtä päätä alaspäin sekä palkan että isäntäväen puolesta. Hänellä oli vaan tämä yksi vika, tällä Barbrolla — sillä reipas ja rehellinen ja tunnokas hän kyllä oli —; mutta tämäpä se olikin semmoinen vika, joka hänet kerrassaan teki kelvottomaksi ja mahdottomaksi minkäänmoiseen palvelukseen kaupungissa!
Mutta — yhteiskunnalla, niin kuin tiedetään, on hämmästyttävä kyky saattaa hyödylliseksi, itseensä sulattaa ja tarpeensa mukaiseksi muodostaa semmoisetkin jäsenensä, jotka eivät mihinkään näytä sopivan eivätkä mitään hyötyä tuottavan. Ja niinpä kävikin varsin pian sillä tavalla, että Barbro-raukka tuli juuri semmoiseksi, jommoisena hän voi kaupungille kelvata — tuli imettäjäksi.
Raskasta se aika oli ja taistelu ankarata häpeän kestäessä — melkein masentavan raskasta ja ankarata — eikä tämän jälkeen hänen mieleensäkään juolahtanut kääntää askeleitansa kotiin Heimdalin tuntureille jälleen.
Mutta raskaampaakin oli vielä tuleva!
Monenmoiset seuraelämän velvollisuudet, joiden täyttämistä edistynyt aika yhteiskunnan korkeampiin luokkiin kuuluvilta perheenemänniltä yhä enemmän vaatii, tulivat tämänkin kaupungin elämässä ilmi myös — yhä karttuvana imettäjäin puutteena!
"Pääsyynä", selitti tohtori Schneibel, "on tämä aivan yksinkertainen luonnonlaki: — ei saata kukaan samalla olla älykäs ihminen ja lypsylehmä! Veren ja hermoston uudistus on keinollisesti johdettava luontoa lähempänä olevasta yhteiskunnan kerroksesta."
Ja nyt oli siis etsittävä oikein perin pohjin terve, luonnonraitis imettäjä pääkonsuli Wejergangin kahdelle heikolle äskensyntyneelle.