Seuraavilla viikoilla siitä, kuin hänet hyljättiin perämiehen tutkinnossa, oli hän ankarassa työssä satamassa päästäkseen veloistaan. Hän tahtoi saada kannen puhtaaksi, ennenkuin astui laivaan.
Oli päivä ennen Alert'in lähtöä taas pitkälle matkalleen. Rördam'illa ei hän ollut pistäinnään, sittenkuin herkesi puita hakkaamasta. Perämies Lind'in käynnit siellä silloin tällöin eivät olleet pysyneet salassa häneltä; vaan mitä se häntä liikutti?
Hän oli kuitenkin ollut kovasti kahdella päällä, pitikö hänen mennä ennen lähtöään sinne jäähyväisille ja kiittämään osoitetusta hyväntahtoisuudesta. Olihan haubitsari ollut niin ystävällinen hänelle … ja saattoihan olla hauskaa nähdä, miten tytär käyttihe, sitten kuin hänen oli käynyt niin hullusti perämiehen tutkinnossa… Aikaa myöten tullaan viisaaksi! — Wallan-parka käänsi vaan kappaansa tuulen mukaan ja laverteli kaupungilla! Hän oli tullut araksi ja epäileväiseksi hänen suhteensa tutkinnon perästä … päästänyt suustaan ääniä maksusta paljoa ennen kuin aikakaan oli ja esittänyt jotakin ennakkomaksusta!… Semmoinen oli nyt hänen luontonsa, raukan! Köykäisistä höyhenistä tulee ottaa vaaria tuulen suunnasta!
Hän oli iloissaan saatuaan ämmän suoraksi ja rauhoitetuksi.
Rördam'ille meni hän aamupäivällä ja joku pojista näytti hänelle tien kanunamiehen luokse, joka makasi sairaana.
"Maaliskuu! maaliskuu, harvinainen ystäväni!" — tervehti hän Rejer'iä sängystä — "ja silloin menee luuvalo puujalkaan… Olisin kernaasti ripustanut sen laivalle ilmapuntariksi, — jos vaan vanha Conrad Rördam silloin olisi päässyt huutamasta 'ai,' 'ai!'" — Hän siirsihe sängyssä. "Se paleltui minulta, kun englantilainen otti meidät tuulessa jäälohkareiden seasta Skagerakista, vaan en kuitenkaan päässyt siitä kokonaan… Niin, se teki vallattoman jätkän raajarikoksi!"
Rejer'in täytyi nostaa hänet istumaan sängyssä ja kuulla muutamia "oih" ja "ai"…
"Tapahtui haaksirikko tänä vuonna perämiehen tutkinnossa, harvinainen ystäväni! — vaikka sait hyvän arvosanan lahjoistasi… Niin, niin — me kärsimme haaksirikon yksi siellä toinen täällä!
"Ja nyt lähtee Alert matkalle taas! — Kelpo mies, harvinainen, tuo perämies Lind; ei unhota vanhoja ystäviä siltä ajalta, kuin hän juoksi poikana täällä … tahtoi tulla tänne sanomaan jäähyväiset tänä iltana … huvittaa istua kuuntelemassa vanhan Lolland'in jätkän kertomuksia."
— "Aika vähissä, näenmä!" — sanoi hän, kun Rejer yht'äkkiä nousi seisaalleen. — "Niin, niin, hyvästi, harvinainen ystäväni! — Hyvä pykälä on jo kesässä, ennenkuin ne puut ovat lopussa, joita sinä hakkasit Rördam'illa!"