Mieheksi hänelle! siihen tarvitaan hiukan enemmän, rakas Lind! — —
Niin, niin… Siellä olet satimessa!
Tämä oli kova sadekuuro, jonka Rejer sai kokea, tämän vahdin aikana! … keksintö, joka tuntui sitä raskaammalta, kun ei voinut oikeastaan nähdä sen lävitse enemmän kuin meren yli. Hänelle oli yhtä sekavana se, mitä hän itse tunsi, kuin sekin, mitä Saara Rördam mahtoi ajatella. Ainoastaan yksi asia oli hänelle selvä, nimittäin että Lind oli saanut silmänsä auki hänen suhteensa!
Rejer alkoi pitää tarkasti silmällä perämiestä; hän ei todellakaan enää ollut itsensä kaltainen! Ihmiset eivät saaneet kuulla hauskaa sanaa häneltä… Ja muutoin oli se aina hän, jolla oli joku leikkisana heitettävä heille, silloinkuin elämä tuntui kolkolta; hän tahtoi sen käymään kuin tanssin. Sentähden voikin hän ihmisten kanssa tehdä, mitä tahtoi, kääriä heidät sormensa ympäri niinkuin silkkinauhan; hieno ja iloinen kaikkialla, sekä maalla että laivalla … ikäänkuin syntynyt komentajan sillalle; — se oli jotakin, josta Rejer otti vaarin.
— Aivan oikein, perämies ei lähtenyt laivalta Cardiffissa! — muuten ei hän ollut niitä, jotka eivät välitä iloista maalla!
Rejer'in epäluulo sai varmuutta, kun alaperämies viimeisinä päivinä heidän oloaan siellä tuli laivalle tuoden postin konsulin virastosta ja sen mukana kirjeen hänelle.
"Kuules!" — sanoi perämies hänelle iltasella, kun olivat lopettaneet lossauksen — "Olen hankkinut itselleni tavattoman hienoa piipputupakkaa maalta … siellä on puolinaulaa sinua varten; — se on hyvään tarpeesen matkalla etelään!"
"Paljon kiitoksia, perämies!"
"Sait kirjeen tänään! Minä näin siihen olleen kirjoitetun Fredriksvärn. Se oli varmaankin joltakin kumppalilta? Mitä uutisia siinä oli?… menevätkö hyvin kihloihin?"
Hohoo — ajatteli Rejer.
"Ei, se oli kotoa, reitaajille lähetetty."