Tuuli lauhtui yhä enemmän päivemmällä, kunnes purjeet ja nuorat riippuivat ihan höllällään.
… He olivat melkein päiväntasaajan kohdalla ja ilma oli tavattoman samea ja läkähdyttävä auringon lasketessa.
Silloin alkoi pilviä ikäänkuin vyöryä siinä… Heille ilmestyi yhä selvempi ja selvempi kultajuova… Ei ollut enää sameutta, vaan pikaisesti rientäviä kuuroja, jotka kävivät yhä tummemmiksi … kaukana välähteleviksi!…
Ja kapteeni ja ensimmäinen perämies, jotka seisoivat yhdessä hakkuulaudalla neuvottelemassa, tunsivatkin ne heti, mitä ne olivat — ne oli niitä pikaisesti kulkevia tuulispään tapaisia sadekuuroja, jotka saattavat raivota näillä leveysasteilla!
Tässä ei käynyt menettää aikaa, täytyi saada laiva puhtaaksi kaikista purjeista: kaitapurje, isopurje ja salipurje ja kaikki, mitä purjeita oli, kunnes ne olivat käärittyinä raakapuihin! Hytistä karjui huutaja ja tuuli alkoi vinkua kaikellaisilla korvia vihlovilla äänillä, samalla kuin ilta-aurinko lasketessaan rientävien synkkien pilvien lomitse uhkaavasti heitti säiteitään ikäänkuin pitkiä, veripunaisia juovia aaltojenharjoille, jotka muodostivat korppimustia varjoja.
Laiva, joka oli ajelehtanut palavilla purjeilla, alkoi keinua kokka hyrskyissä.
Aurinko laskeutui ja jätti ainoastaan tummanpunasen välkkeen pilven reunain alatse, ja kohta sen perästä olivat roiskuvat ja leiskuvat purjeet synkässä pimeydessä, joita lävisteli ristiin rastiin välähtelevät ukkosennuolet — parin kolmenkymmenen minutin ajan, ja jyrinä kulki niiden ylitse, myrskyn vinkuessa ja viheltäessä köysissä.
Kaitapurjeen puomit olivat lasketut alas, praami- ja huippupurjeet korjatut, alapurjeet käännetyt niin, että ne kitisten ja vinkuen lokissaan ja taljoissaan lankesivat suoraan kannelle… Ja nyt oltiin työssä märssypurjeen raakapuissa, — "pohjakari" — tässä ei kenenkään kädet olleet joutilaina.
"Purjenuorat irti! … märssynjalkanuora ylös tuulenpuolelta! — märssypurje alas!"
Kuin miehistö pimeässä kiipesi isomärssyn raakapuihin, löi purje yht'äkkiä taaksepäin — laiva oli tullut liian ylös tuulen päälle ja sai purjeihinsa tuulenpuuskan! Purje ruski ja löi heitä ympäri korvia puoleksi tuuliaispään voimalla, kunnes se hyvin yksinkertaisesti reivasi itse itsensä repeämällä ja lyöttymällä säpäleiksi ja rievuiksi saumoistaan.