Ensimmäinen perämies oli oikeastaan hänen ainoana yhdyssiteenään miehistön kanssa. Taidollaan pysyä arvossa ja samalla olla miehistön suosiossa oli hän saanut suuren vaikutusvallan kapteenin yli, joka ei tosin ollut hänelle tietty, vaan sentähden ehkä monesti sitä suurempi. Kun ensimmäinen perämies näin sitkeästi kuin nyt pysyi ajatuksessaan, niin voi hän aina olla varma voitostaan ennemmin tai myöhemmin.
Samana iltana ilmoitettiin kokoontuneelle miehistölle että "Juhl oli astunut alaperämiehen sijalle ja virkaan Alert'illa" ja sen johdosta annettiin miehistölle groggia kokassa.
Tämä oli Rejer'in jäähyväisilta matruusisäädystä.
"Merkillistä kyllä," sanoi pursimies Torgersen, joka piti puheen … "ei ketään ole, josta ei tuntuisi kuin Rejer Juhl ikäänkuin kuuluisi peränpuolelle … minusta on tuntunut siltä aina siitä asti kuin hän tuli laivalle!"
"Niin se on tuntunut meistä kaikistakin!" — kuului jätkien yhteinen vastaus… "Eläköön perämies Juhl!"
"Vaan ei minusta," hymyili göteporilainen, — "kuin hän talonpoikais-arkkuineen tuli laivalle, näytti hän minusta liian jörömäiseltä, vaan sittenkuin hän leikkasi meille tien auki ruhvista Montrealissa, arvelin minä, että hänestä voisi tulla kaapparilaivan kapteeni! — niin juuri kaapparikapteeni!"
— — Jos Rejer jo ennestäänkin oli käyttänyt vapaahetkiä lukemiseen ja purjehdusmerkkien laskemiseen, niin tapahtui se tästälähin uudistetulla innolla, sittenkuin hän oli saanut oman hyttinsä istuakseen ja sai ottaa osaa jokapäiväisiin käytännöllisiin havannoihin, — hän tunsi tarvitsevansa niin pian kuin mahdollista olla kykenevä toimeensa.
Vaikk'ei perämies Lind tuhlannut monta sanaa siihen asiaan, niin oli Rejer'illä kuitenkin aavistus siitä, että hän tällä kertaa oli käyttäinnyt kuin kelpo kumppali häntä ja kapteenia kohtaan! Tämä nyt oli sitä laatua, jonka Rejer kätki poveensa; — se päivä valeunee kyllä, jolloin hän saisi näyttää, ett'ei hänkään tarvitse jättää auttamatta ystävää, tämän ollessa pulassa.
Lind istui penkillä kajutan ulkopuolella paitahihasillaan ja poltti tupakkaa tähystäessään tähtiä… Rejer käveli edestakaisin kannella hänen edessään, oli vielä liian kuuma käydä levolle. Silloin tällöin vaihdettiin joku sana. Lind puheli surkutellen siitä, että he olivat ihan toisella puolella maapalloa, ja Rejer vastasi myöntämällä siihen.
… "Ajatteleppas, ett'ei ole kolmea kuukautta siitä kuin me kaalasimme lumessa siellä kotona!" — lausui Lind.