Hän tiesi, kuka siellä oli, ennenkuin lähestyikään.
Neiti seisoi selin häneen ja otti alas viimeisiä kuivamaan ripustettuja vaatteita.
"Hyvää iltaa, neiti Rördam!" — sanoi hän.
Hän kääntyi äkkiä ympäri, että nuora putosi alas. Siellä se nyt oli kaikkine vaatteineen.
"Kah miten te säikäytitte minua!" lausui hän ja kumartui pikaisesti ottamaan nuoraa maasta, vaan Rejer huomasi kyllä hänen tulleen tulipunaiseksi tästä äkkiarvaamattomasta kohtauksesta.
"Ei, ei, neiti Rördam! Minä kyllä hinaan sen paikoilleen!" — Hän sieppasi tuota pikaa nuoran melkein hänen käsistään ja alkoi katsella naulaa, johon se kiinnitettäisiin.
"Tuossa se on!" — sanoi hän hymyillen ja osoitti naulanpäätettä seinässä.
Rejer koetti turhaan saada nuoraa kiinni…
Taas olivat kaikki nuo vaatteet maassa.
"Ei neitiseni! solmu, joka tähän sopii, on minun taitoni ulkopuolella!"