"Yksinkertaisinta on luonnollisesti" — tuumaili Lind — "odottaa pari vuotta virkaylennystä kapteeniksi … esimerkiksi Alert'illa minun jälkeeni, kun minä haen toisen laivan."
"Ei, kiitoksia!"
"Sinähän ehkä huomaat kaikki muut tuumat viemän männikköön?"
"Ei, kiitoksia!"
… "Ja nyt palveltuasi kaikki nämä vuodet merellä."
"Ei, kiitoksia, sanon minä!"
"Miksi?"
"Siksi ett'en tahdo! — Elää ja kuolla merikapteenina nyt, kun menen naimiseen!… Vuosi vuodelta vaan ajaa purtta pitkin merta toisten hyväksi! Ei, kiitoksia! Jos otan laivan, tapahtuu se taistellakseni itsenäisestä asemasta ja samalla tehdäkseni asioita omaksi hyödykseni … minun pitää päästä semmoiseksi, että voisi itsepuolestani jotakin saada aikaan!" — Hän joi lasinsa pohjaan.
— Eräänä päivänä kiikkuivat he Bergenin edustalla keskellä kokonaista mastojen muodostamaa metsää, ja täällä sai Rejer paksun kirjeen Saaralta. Avattuaan sen löysi hän sieltä kaksi samallaista Aa-vuonosta.
Toinen oli hänen äidiltään: