Rejer tahtoi kuulla jonkun säveleen Hardangerin viulusta, ja nyt alkoi viulunsoittaja soittaa tanssin toisensa perästä; vaan omituinen salainen tuska kilahteli soitosta — ja se tapahtui, soittipa hän joko "Luraasenia" tai "Guldhaugenia" tai alkoi iloisesti ja reippaasti "Kvärnslaatenia" ja "Hverveniä." Silloin tällöin kuului pidätettyä nyyhkimistä ja tukahutettua itkua naisten kesken, — ikäänkuin he olisivat ajatelleet sitä, ett'eivät he koskaan olisi voineet uskoa polkevansa tahtia tähän tanssiin, johon heidän nyt täytyi polkea Knuutti-soittajan viulun mukaan.
Rejer istui hetkisen ja väänteli käsiään, niin että sormien niveleet ruskivat; vaan sitten näyttivät hänen kasvonsa kirkastuvan sekä muuttuvan teräviksi ja miehevästi päättäviksi, silmät ummistuivat!… Hänen tulevaisuutensa ura oli äkkiä kuin valoisa juova hänen edessään! — Hammernäs ei suotta pistänyt ulos vuonoon ja oikopäätä mereen … eikä hänkään ehkä ollut lähtenyt maailmaan sulansuotta!
Sillit … sillit saisivat sen aikaan koko Aa-vuonolle!… Hammernäs rakennettaisiin — vaikka toisella tavalla kuin hänen äitinsä ja sisarensa olivat ajatelleet — ja seutu saisi sittenkin Juhl'insa!
Rejer viittoi sinä iltana elämänratansa.
* * * * *
— "Ja niin tulee meille ero Alert'in kanssa!" — sanoi Rejer eräänä päivänä, ilmoitettuaan Lind'ille sillituumansa. — "Vaan pääomatta ei siitä tule mitään… Saa alkaa vähitellen … saa koettaa päästä osalle johonkin venheesen parilla kolmella sadalla taalerilla! Täytyy mennä hakemaan suolaa Hispanjasta kesällä, myödä se kalastuspaikassa talvella, ja lähteä sieltä sitten Itämerelle viemään silliä ja hylkeenrasvaa!… Siitä täytyy tulla hyvä ansio — pitää käydä kuin kellon ympäri vuoden!"
Lind sysäsi merimieslakkinsa takaraivolle mustakiharaisessa päässään, istuessaan kajutan sohvalla:
"Setälläni, vanhalla Lind'illä Laurvigissä on priki, jolle ei enää saada kuljettajaa muuten kuin puulastissa; se kävi ennen hakemassa suolaa St. Ybes'istä… Lyöttäy yhteen hänen kanssaan; voi sattua että se vielä on saatavissa!… Hän ei tahdo mitään kernaammin, sillä hän ansaitsee hyvästi sillä liikkeellä. — Vaan sinun tulee ensin tarkoin tutkia alus … ei ole miksikään hyödyksi purjehtia sillä meren pohjaan."
"Aivan niin! Aivan niin, Lind! — Kirjoita ukolle ja sano, että hän saa miehen, joka ottaa kuljettaakseen prikiä!"