Taloudellisia kokemuksia.
Arcturus Laurvigistä, oli luettavana kuluneilla keltaisilla kirjaimilla prikin peräpeilissä, jonka Rejer oli saanut kuljettaakseen. Se oli tavattoman vanha kaukalo, jolla sitäpaitsi oli se onni, että sitä aina seurasi paha sää. Vaan kolme vuotta ja tämän neljättä oli Rejer kulettanut sitä St. Ybes'een ja sieltä kalastuspaikalle ja sitten taas Itämerelle, — ympäri niinkuin myllyä! Näinä kolmena vuonna oli hän ansainnut hyvät rahat ja heti ensimmäisen kiertokulun perästä nainut.
Hänen kotinaan oli kanunamiehen vanha talo Stavärn'issä, ja kun hän nyt tuli kotiin Itämereltä — oli Juhannuksen aika — oli Saaralla kolmen kuukauden vanha poika esitettävänä hänelle.
Tämä oli jo numero toinen. Vanhimman nimi oli Jan. Toistakin tahtoi hän varmuuden vuoksi nimittää Janiksi; vaan kuinka? — siitäpä juuri näiden kahden välillä oli tänään täällä taisteltu tulinen ottelu. Ja sen tauottua siten, että poika saisi nimen Conrad, kanunamiehen mukaan, — seuraa päätappelu.
Niinkuin ainakin se, joka on saanut tahtonsa tapahtumaan, oli vaimo tullut niin hyväksi ja lempeäksi kävellessään taisteluesine käsivarrella — hän oli vielä kauniimpi vaimona kuin tyttönä, — näytti niinkuin hän kaikinpuolin olisi paremmin sopinut siksi ja nyt vasta päässyt oikeaan tasapainoonsa.
"Vaan Rejer!" sanoi hän tullen samalla miellyttävänä lähelle häntä, niin lähelle, että pieni ristimätön Conrad voi tarttua hänen nenäänsä, — "koska sinä nyt luulet meidän voivan muuttaa pohjoiseen? — Ajattele pienokaisia! Ei pitäisi lykätä siksi, kuin saamme syksyn."
Hänen salainen pelkonsa oli, että miehensä taas läksisi matkalle sillä surkeankuuluisalla vanhalla, vuotavalla suolavenheellä.
"Kun olen ansainnut niin paljon tänä vuonna, niin olen ajatellut vielä pitkittää jonkun aikaa! — sitten ensi kesänä muutamme!"
"Sinä tahdot taas Hispanjaan!" — lausui vaimo.
"Kesäpäivä! — kaunis ilma!"