"Vai niin, vai niin!"
"Ja kuuleppas sitten, miten minä olen tuuminut puutarhan suhteen, — laajentaa sitä vähintään neljää kertaa suuremmaksi!… Aion ruveta viljelemään morellia ja kirssikoita, ehkäpä omeniakin, — siinä minun toimialani!"
"Hyvin, Saara! — eteenpäin vaan sitä tehden! Pane ihmiset liikkeelle!… Ajatellessani kaikkia näitä raukkoja täällä ympäristössä — perältäkin olen juuri minä saanut heidät sillinpyyntiin! Ja jos se sitten menisikin hullusti, niin on kuin minä olisin edesvastauksessa siitä… Vaikka uskallankin väittää" — kavahti hän seisalleen — "tehneeni parastani heitä kiirehtiäkseni! — Jos heillä olisi venheet heidän luonteensa mukaan, niin olisi niissä väärät emäpuut, kierot kokat, kiero peräsin ja vino masto sekä purje niskassa! vinosoutuiset ja hidaskulkuiset… Hiessä on vanhaa maakrapua, joka tahtoo kulkea niin ja näin, — ja odottaa, kunnes kaikki tulee suoraan heidän pivoonsa, sen sijaan että itse kävisivät suoraan asiaan!… Mutta tiedätkös, mitä minä nyt tuumin, Saara? Aion ostaa pieniä metsäpalstoja ja rakentaa puista venheitä kaupaksi; — se saattaisi lyödä leiville!"
"Ja sitten sinä saat kylliksi työtä kesäksi, Rejer, sillä silloin saatat sinä muutoin olla haitaksi, niinkuin tiedät!" — nauroi Saara.
"Niinpä kyllä! — vaan pääasia olisi siinä se, että aa-vuonolaiset paremmin ehkä voisivat tottua merenkulkuun — sillä ne miehet vasta tarvitsevat aikaa!"
Siitä lämpimästä ihmettelevästä katseesta, jolla tämä aate otettiin vastaan, näkyi, että siinä oli vaimo, joka ymmärsi miestään.
XVI
Eteenpäin!
Kymmenkunnan vuotta eteenpäin elämässä!… Hammernäs'in honka, joka oli kestänyt niin monta myrskykuuroa ja nähnyt niin monta Juhle-sukua tulevan ja menevän, on menettänyt yhden mahtavan haaransa. Se seisoi nyt mäellä haljenneena ja musta ammottava vilo kupeessa — toinen käsivarsi niin vihaisesti ojennettuna ja uhkaavana kuin koskaan ennen! — ja katseli kirkkaita, sinisiä kattotiiliä Hammernäsvigenissä… Kaikki oli kasvamaan päin, elossa ja liikkeessä — vaikka olikin vähän yksinäistä, kun miehet, niinkuin tavallista talvella, olivat sillinpyynnissä.
Mäellä näkyi ristin rastin suksen ja kelkan jälkiä, suuria ja pieniä poikain ja tyttöin askeleita heidän jokapäiväisistä käynneistään Ottilie-tädin luona, joka asui Hammernäs'issä eikä ollenkaan huolinut siitä, että "asuinrakennuksessa kummitteli!"