Kumarruksistaan, jossa asemassa hän oli perkannut silliä, oikasihe hän äkkiä, niinkuin potkaiseva teräsvipu ja heitti veriset sillinkitaset puhujalle vasten kasvoja.
"Sanoppas kerran vielä tuota samaa, niin saat enemmän!" huusi hän vimmoissaan.
"Tästä saat palkkasi!" huusi kauppapalvelija ja lähestyi häntä, vaan hän vältti hänen tavottelemistaan kiertämällä pönttöä. Hän oli juuri tarttumaisillaan takaa päin hänen vyötäiseensä, kun nainen yht'äkkiä, kiukusta huudahti: — "Koeta, jos uskallat!" — ja raivoisalla liikkeellä hätisti hän puukkoaan.
Ahdistaja seisattui epäröivänä.
"Niin koetappas, jos sinussa on miestä!" — karjasi Rejer ja tunkeutui yhdellä hyppäyksellä heidän väliinsä.
Kauppapalvelija katsoi häntä silmiin. "Kas vaan — Rejer Juhl? Konkurssintekijä!… Olisi parempi, jos maksaisit, mitä olet velkaa, etkä sekaantuisi tähän!"
Heidän ympärilleen keräytyi heti ihmisiä. Siinä näytti syntyvän tappelu, ja kauppapalvelija jatkoi jymisevällä äänellä: "Niin, niin, seitsemänkymmenettä taaleria korkoineen, jotka olemme valvoneet isäsi pesässä, — kangastavaroista!… Luulenpa olevan noista samoista vaatteista, joissa sinä nyt seisot!…" Hän nauroi ivallisesti, ja Rejer tunsi, kuinka ihmiset uteliaasti tirkistivät häneen, voidakseen oikein nähdä konkurssintekijän.
Hän tunsi olevansa kuolemaisilleen loukattu. Hänen ylpeytensä kohosi koko Juhl-suvun voimalla. Antaa hänelle isku vasten näkimiä, ei tässä olisi auttanut mikään…
Hän veti pikaisesti esille lompakkonsa ja kysyi korkealla äänellä, saisiko hän maksaa … nyt heti! — juuri tällä paikalla!
"Kiitoksia tarjoojalle, — meillä on asioimispöytä kaikkialla, missä vaan saamme rahoja!" — vastasi kauppapalvelija säpsähtäen, vaan saavutti kuitenkin pian kylmäverisyytensä.