"Huhuja!… Sillit yht'äkkiä vetäytyneet takaisin mereen?… Venhe, jota soudettiin ohitse? — heillä olisi tieto siitä, heillä," — koetti hän innokkaasti saada muita toiseen uskoon.
"Ylös ja alas! alas ja ylös!… Ensin ylös ja sitten alas!" — kuuluivat sitten perästäpäin hänen omat tuumailunsa.
"Haluaisinpa tietää, mikä päivä tänään on? — kuudestoista maaliskuuta!… Jos hän joskus tekisi jotakin 16 päivänä maaliskuuta, niin saisivat hakata hänet palasiksi!…"
"Kirottu päivä… Sata taaleria mennyttä!… Kellonvitjat — nekin poissa — hän saa ne varmaankin, hän tuolla kuritushuoneessa — ylpeilläkseen, vapaaksi päästyään!… Kauniita juttuja! — tanssinut ja ollut lemmenseikkailussa kuritushuonevangin hentun kanssa … ehkäpä nainen itsekin on ollut siellä!…
"Huhuja! — antaisiko hän pelottaa itseään semmoisilla huhuilla!…"
Hän ei enää jaksanut kävellä ahtaassa, raskasilmaisessa huoneessa, jossa he pitivät majaa, vaan kulki päivänkoittoon asti niiden luona rannalla, jotka varustautuivat verkonheittoon. Hän oli löytänyt johtajan sille suuttumukselle, jonka sillinperkkaajatar oli hänessä synnyttänyt.
Seuraavana päivänä odottivat kaikki kiihkeimmällä jännityksellä lankaveneiden palajamista: niillä oli kolmen neljän tunnin matka soudettavana.
Rejer oli satakin kertaa saaren ulkosivulla vaaleansinisillä lokinsilmillään katsomassa, eivätkö he tulisi. Sieltä kääntyi hänen katseensa ehdottomasti sille paikalle, mihin hänen verkkonsa olivat heitetyt. Hän tuijotti nolosti niihin öljymäisiin sillinlimapilkkuihin, jotka vielä läikkyivät merenpinnalla; rantaan heitettyihin pikkusilleihin, meritähtiin ja isosongan jäännöksiin, jotka vetelehtivät kankeina levän ja merivasikkain seassa luodoilla, sekä siellä ja täällä puolimädännyt valas.
Oli aivan hänen nykyisen tuulensa mukaista tuijottaa näihin haiseviin jäännöksiin. Välähtelevä, kirkas, kiiltävä hopeameri, joka oli liikkunut nuotassa, oli hänen ärsytetyssä helposti kiihtyvässä mielikuvituksessaan levinnyt laajalle oli hänen nuottansa liikkuvan seinämän tulevaisuuteen, jossa hänen vaan tarvitsi seista haavi kädessä ja ammentaa rikkautta … harjoittaa kalastusta suuressa määrässä, lunastaa takaisin Hammernäs kaikkine viisineneljättä taloineen ja torppineen!…
Sillit vetäytyneet mereen! — Juuri kuin hän oli tullut niiden saantiin? — mahdotonta!…