Hän venyi valveilla myöhään yöhön veri kiihkeässä kuohussa. Niin moni hänen toiveistaan oli törmännyt karille!
Hän makasi ja tuijotti vaan tuohon yhteen ainoaan ajatukseen, — nyt täytyy hänen kotiin!… Hänestä tuntui se aivan mahdottomalta … hän olisi yhtä helposti voinut katketa keskeltä kahtia!…
Luonto pääsi kuitenkin lopulta oikeuksiinsa, ja hän nukkui.
Aamuyöstä kävi elämä levottomaksi tuvassa. Ihmisillä oli huoli kotimatkasta, he nousivat ylös, tähysivät ilmaa ja paneutuivat uudestaan levolle… Hän kuuli unissaan, kuinka he puhuivat, että näytti tulevan itätuuli ja vaikea joulu kotiin. He kävellä kolusivat ja häärivät evässäkkien ja liinojen puuhassa, kulkivat ulos ja sisään, ja joka kerran pieneni heikko valo pienessä likaisessa ikkunassa. Hän tunsi sen unissaan…
Yht'äkkiä tunsi hän jotakin suurta, kaarevaa ja synkkää, jolla oli kohmuraiset käsivarret, leviävän edessään… Hän tunsi Hammernäs'in hongan — se tuijotti vihaisesti ja ruskaen häneen ja puisteli ikivanhoja mahtavia lehtiänsä…
Mitä enemmän hän siihen katsoi, sitä enemmän se muuttui hänen äitinsä raskaan vartalon kaltaiseksi, joka istui koukistuneena ja kumarruksissaan rahilla kädet sylissä. Hän katsoi ankarasti ja raskaalla katseella häneen ja sanoi:
— "Meidän pitää olla ikuisesti kiitollisia Ottilialle! Näetkös Rejer! meidän pitää taipua ja pyrkiä eteenpäin, miten parhaiten voimme!"
"Minun taipua? — en, ennen tahdon murtua!" — hän karkasi ylös.
Ja näillä sanoilla alkoi hän sen pienen, lyijykynällä piirretyn lapun, jossa hän ilmoitti äidilleen, että kotiin hän ei tule! — ennenkuin voisi omilla rahoillaan lunastaa Hammernäs'in, ja että hän nyt aikoi koettaa onneansa maailmassa. Kun tulisi tietämään jotakin enemmän, saisi äiti kirjeen kiitolliselta ja kuuliaiselta pojaltaan — Rejer J. Juhl —
Suuri ja mahdoton kertoa oli renkivouti Andersin ja niiden muiden hämmästystä, kuu hän samalla, kuin heidän pii kantaa purje veneesen, lyhyesti ja päättävästi ilmoitti heille että oli päättänyt matkustaa Bergeniin sen sijaan että tuli heidän kanssaan kotiin. Hän oli tullut siihen vakuutukseen yöllä … mutisi jotakin isänsä pesästä ja sillinpyynnöstä ensi kesänä. Hän aikoi nousta maalle Skudenäsissä ja koettaa päästä jollakin niitä laivoja, jotka menivät pohjoiseen!