Soitto alkoi yht'äkkiä, niin että he säpsähtivät! — ja sitten vedettiin isopurje ylös.
Siellä seisoi ritari sapeli sivulla ja käsi rinnan päällä, joka veti hirmuisen pitkää purjenuoraa, ja sitten tuli valkeihin puettu donna ja lankesi polvilleen sekä nousi jälleen ylös.
Ne lauloivat vuorovuoroltaan, ja tuntui siltä kuin eivät he koskaan olisi tahtoneet lopettaa.
Kirvesmies haukotteli kerta toisensa perästä pahemmin kuin toiset, niin että ihmiset kääntyivät ympäri ja katsoivat tuimasti häneen.
Yht'äkkiä virtasi ja tulvasi donnia sisälle, jotka hyppivät ja pyörivät ympäri kuin villikissat; ne pelmusivat esille kuin säkistä.
Kirvesmies istui kotvasen hyvin miettiväisenä, vaan sitten puistatti hän äkkiä päätään, nousi päättäväisesti ylös ja sanoi lähtevänsä! … ei sopinut naineen miehen istua ja katsoa rouvasihmisiä, jotka tanssivat paljain säärin ja melkein ylös-käärityillä aluspurjeilla!… Steewartti oli luvannut opastaa hänet jonnekin, jossa saisivat viinaa ja giniä … ja nyt hän meni!
Hiukan vastahakoisena seurasi steewartti häntä.
Rejer'illäkin oli kummallinen tunne nähdessään tämmöistä tavatonta näytäntöä; vaan kun koko huone huusi ja taputti käsiään, ymmärsi hän, että kaikki mahtoi olla paikallaan, — vaan jotakin ahdistavaa tunsi hän kaikissa tapauksissa.
Jotakin helpotusta tunsi hän siitä, että oli päässyt seurastaan, ja istui nyt vapaammin katsellen ympärilleen — näyttämölle ja yleisöön; kaikki oli niin uutta ja itse asiassa samantekevää hänelle.
Niin, nyt hän oli kerrankin tullut ulos maailmaan, yksinään ja tuntemattomana keskelle muurahaispesää!… Kun hän ennen oli ajatellut, minkälaista olisi ulkona maailmassa, niin oli hän aina ajatellut Bataviaa … purjehtinut sinne "kenraali Svadecroonilla," sillä vanhalla haaksella siellä kotiseinällä korkeine peräkannen linnoituksineen ja pullistuneine purjeineen raakapuissa … niinkuin hänen isoisänsä! Miltä hänestä lienee maailma näyttänyt? Hän oli vasta sitkeä ja pyrki eteenpäin, se mies!