… Ja ehkäpä oli yksi tai toinen Juhl mukana hänen jälkeensäkin! … mutta köyhempi kuin hän ei kukaan kernaasti voinut olla, — ei kahtakaan taaleria taskussa!…
No niin, olenhan nyt kuitenkin kokki! — saa katsoa, että voi pistää kapustansa johonkin … ei niin kauhean tarkka siitä, jos joku polttaa itsensä vellillä! — —
Sillä aikaa kuin hän hajamielisesti katseli ylös ja alas, tuntui hänestä äkkiä kuin hänen olisi pitänyt tuntea mustakiharainen pää ensimmäisellä rivillä heistä alaspäin…
… Perämies! — Niin kyllä, se on perämies Lind!
Koko huone muuttui äkkiä ihan toisennäköiseksi hänen silmissään; nyt siellä oli joku, jonka hän tunsi!
Esirippu kohosi, vaan koko näytöksen ajan täytyi hänen katsoa perämieheen… Silkkiliina pisti vapaasti esiin hänen mekkonsa rintataskusta ja takki oli polvilla… Äkkiä kumartui hän eteenpäin naista vasten, joka istui hänen edessään. Hän oli kalpea ja hänellä oli neilikankukka tukassaan. Perämies sanoi jotakin, jolle hän nauroi, ja sitten huiskutti hän viuhkallaan… Nyt kuori perämies appelsiinin ja ojensi sen hänelle… Perämies oli julman kohtelias … ja puhua laverteli lakkaamatta. Ei kumpikaan heistä huolinut siitä, mitä näyttämöllä tapahtui.
Perämies ja se kaunis nainen pitivät Rejerin huomiota kiinnitettynä, kunnes kappale loppui. Hänen ihmeeksen läksivät he yhtenä ulos, ja hän näki vilahduksen heistä vielä joukon seassa ulkopuolella ovea.
Hetkinen sen perästä käveli hän lyhdynvalossa satamassa ja odotti toisia, ennenkuin antoi merkkiä Alert'ille.
Oli niin kolkkoa siellä satamassa, jossa kuului olevan niin paljon hylkyjä! — Ja sitten oli niillä nuo pitkät kataloonilaiset puukot… Vaan — hän tunnusteli tuppea, joka hänellä oli mekon alla — hänelläpä oli Aa-vuonon puukko, ja se oli hänen isänsä oma!
Tuntui helpommalta, kun perämies Lind tuli rantaan; hän oli veitikkamaisella tuulella ja hyräili!…