"Hyvää iltaa Rejer!"
Niin reipas ja merimiesmäinen hän oli! Tarvitsi ainoastaan nähdä sitä tapaa, millä hän pani käden suulleen ja toitotti muutamia kertoja, kunnes ulompaa kuului "hollaa" vastaukseksi hänelle! — Rejer jumaloitsi perämiestä.
"Kuulkaas perämies!" kysyi hän äkkiä, — "mikä se oli se hispanjalainen nainen, jonka kanssa te istuitte siellä teaatterissa?"
Perämies näytti vähän ällistyneeltä:
"Vai niin? — Olitko sinä siellä?… Niinkö hän! — Noo, hän oli kaukainen sukulainen minulle…"
"Täällä Barcelonassa?"
"Niin — hän on joutunut tänne — sattumalta — hän on oikeastaan jonkunlainen serkku … hyvin kaukainen…"
"Ymmärtääkö hän norjankieltä?"
"N — niin, hiukan … ainoastaan vähän… Vaan ei ole tarpeen, että lavertelet nähneesi meitä yhdessä, — et kellenkään nokalle laivalla!…"
"Ymmärräthän!" — Hän vihelsi vähän.