Nämä postiveneestä saadut vähäiset tiedot levisivät tulen nopeudella kyliin.
Renkivouti, joka oli vetänyt hirsiä ylhäällä Hammernäs'in tiluksilla, oli nähnyt tuon kummallisen ja hän kiirehti nyt laukinjuoksua saapuakseen pian pihalle. Vääräsäärisenä, matalana ja lyhytjalkaisena mateli ja ryömi se melkein niinkuin ankeriainen mahallaan kivisen metsikön mättäitten ja pensaitten yli vetäen hirsiä perässään, ja jännittäen rumia, paksuja takajalkojaan. Liukkaalla Hammernäs'in mäellä oli sillä vaikea vetää kuormaansa, sillä se oli huonosti kengitetty; ja kun renki tuli pihalle kulettaen hiestä vaahtoovaa laukkia, oli vene jo päästetty irroilleen vesille ja tytöt seisoivat alaalla jääsohjossa ojentaen hänelle sunnuntainutun, niin että voisi kohta soutaa postikonttoriin hakemaan rouvalle postia.
Vähän sen jälkeen näkivät molemmat naiset ikkunasta miten vene sysättiin rannalta ja miten airot taipuivat kuin raidanoksat.
Vaan he eivät ajatelleet silliä tahi silli-enteitä; mutta kirjettä, josta heidän onnensa riippui…
Tämä päivä tulisi todellakin olemaan Hammernäs'ille ratkaiseva päivä!
Jos jotain tilusta taidettiin pitää mallina — ikivanhasta huonosta hoidosta ja kaikesta huonosta maanviljelyksestä, niin oli se todellakin vanhan Jan Juhl'in talo. Siellä oli lanta tallin ja navetan edessä vuodet pitkät tuulessa ja auringonpaahteessa. Saman luonnollisen säädelmän mukaan levitettiin sitä paikka paikoin pellolle, vaan muut paikat jätettiin sateen ja niiden purojen huuhdottavaksi, jotka tunturilta virtasivat alas maahan, tehden sen rämeiseksi ja kosteaksi.
"Ilmaa ja valoa navettoihin! … puhdastako? — Lopuksi varmaankin pitää vielä pestä siatkin!" morisi Jan Juhl.
Kunhan vaan oli useita laihoja lehmiä ja nälkää kärsineitä mökkiläisiä, oli se hänen mielestään sama kuin suuri rikkaus. Hän pudisti vaan päätänsä, kun mainittiin, että ruokakin olisi rahaa ja että hänen monet työmiehensä tekisivät hänet köyhäksi, vaikka kuinka huonossa ruo'assa heitä pidettäisiinkin; sillä — "jos niin olisi, niin johan talo olisi iso-isänkin aikoina tullut perin köyhäksi!"
Ja syytä siihen minkätähden niin ei käynyt, ei olisi ollut niinkään vaikeata huomata, jos ei sitä olisi aina salattu alituisen lainaamisen tahi taloon kuuluvien tilojen myömisen kautta, joka taas tuotti vanhalle nimismies Haarstad'ille suuria sisääntuloja! Bergen'in kauppatavarat ja Hammervigen'in maakauppiaan velat maksettiin myös silloin tällöin nimismies Haarstad'in avulla.
Näinä viimeisinä vuosina oli Jan Juhl'illa kuitenkin ollut paljon harmia sentähden, että hänen kauppa-asioitsijansa Bergen'issä ei tahtonut antaa hänelle uutta lainaa, ennenkuin hän saisi entisen maksetuksi.