Iltapäivällä tuli Saara vajaan tuoden olutjuustoa ja voileipiä, ja hän oli niin huolehtiva, että lainasi hänelle parin kanunamieheltä jääneitä vanhoja lapasia, vaan muutoin ei hän sanonut sanaakaan, — ja samanhan se tekikin.

Hän ei ollenkaan ollut niitä naisia, jotka liekehtivät tunteittensa vallassa … vahva ja päättäväinen niin että kyllä olisi voinut heittää miehen tantereesen!… Hän tuli aina ulos rientäen joulukiireessään maitoinen purje esiliinana…

Hän katsoi aina puihin, eikä hakkaajaan, ikäänkuin olisi tahtonut laskea, kuinka paljon hän oli hakannutkaan… Vaan Rejer huomasi kyllä, että hän kummasteli häntä… Omituinen väre oli hänen suunsa ympärillä, melkein kuin hän olisi tahtonut sanoa, ett'ei hän todellakaan voinut ymmärtää, kuinka niin pitkä matruusi oli voinut joutua heidän vajaansa!

Iltasella, kun Rejer tuli kyökkiin jättämään lyhtyä, oli siinä paraiksi, jos hän huomasi hänet ja nyökäytti päätään alustaessaan ja kääriessään taikinansa … ja roteva hispanjatar oli hän niskansa suhteen, ojennaitessaan taikinakaukalosta ja pyytäessään hänen jättämään lyhtyä; — hän tiesi näyttävänsä kauniilta!

Hän oli jo sytyttänyt kynttelin ja asettunut lukemaan pienessä kylmässä hökkelissään, kun hän kuuli Wallanin tulevan raskaine vasuineen porraskäytävässä. Hän meni ulos avaamaan ovea ja näyttämään tulta hänelle.

"Kiitoksia! — Te olette oikein kohtelias ja hieno mies, sen uskallan sanoa kaikille ja jokaiselle … ja se on päivän totta! — Huu, sulkekaa porstuan ovi, Juhl!… Huude on niin paksu, ett'ei se tahdo sulaakaan … pakkanen ei koskaan ole niin purevaa muulloin kuin kuutamolla!"

Hän kantoi ämmän toisen vasun ja odotti kynttelin tynkä kädessä, kunnes hän ehti sytyttää tulen pesään… Hän haisi vähän viinalta, niinkuin tavallista oli hänen tullessaan kotiin iltasilla.

"Niin, niin," — laverteli hän riisuessaan enimpiä kääreitään — "ja sitten minä sanon koko teidän kasvatuksenne olevan paremman kuin tavallisen matruusin… Voisin kyllä kertoa, kuka tänään tuli vanhan Wahl-muorin luokse… Se ei ollut sen pienempi herra kuin itse luutnantti perämieskoulusta. Eipäs vaan, eikös ollut niin…"

Rejer höristi korviaan…

"'No, vanha Wallan! — saatteko hyvin kaupaksi leivoksianne joulunpyhinä?' sanoi hän.