"Moni matruusi joutuu juuri sentähden haaksirikkoon, ett'ei hänellä ole muuta kuin oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte… Istua alukseen ahdettuna kuukausmäärät! ja sitten yht'äkkiä päästä maihin hyyry taskussa… Hänen pitäisi ehkä huvitella itseään juoksemalla vaan säästöpankkiin!"
Neiti puisteli juuri suoraksi lapsenpaidan, jonka vuoro oli tullut silityslaudalle:
"Huvitellako itseään? — niin, teillä on ihan oikein, Juhl!" nauroi hän — "sitähän me kaikki tahdomme niin kernaasti tehdä… Saamme vaan niin harvoin tilaisuutta siihen!"
"Rouvasihmiset ovat nyt ihan toisenlaisia, sitä ei voida auttaa, neiti!"
"Oo, en tiedä, ovatko ne niinkään toisenlaisia!" — sanoi hän ja seisoi jonkun aikaa miettiväisenä, — — "sydämmessäni on aina tuntunut niin raskaalta laivain lähtiessä keväällä… Ei, oi ei! joka kerrankin saisi olla mukana näkemässä, kuinka muualla on! — soittavatko, leipovatko ja puhdistavatko ne sielläkin ylösnousustaan aina maatapanoonsa asti!…
"Kun me pikku tytöt tauluinemme tulimme koulusta ja tiesimme Ringdalin 'Gydan' lähtevän merelle, tai Rödin 'Alidan,' tai 'Muiston' nostavan ankkuriaan satamassa, silloin saimme me jalat allemme, voitte uskoa! — on niin omituista kuulla ankkurivitjain kilinää!… Me viskasimme ojaan kirjat, kynäkotelot ja taulut yhteen kasaan ja sitten riensimme tähystystorneihin tai laivasillalle ja laivanveistämön vallille, aina sen mukaan, missä laivat olivat… Silloin olivat matruusit kuin varikset ympäri raakapuilla ja purkivat purjeita ja näyttivät kaikki siltä kuin olisivat voineet tähystellä ulkomaata!… Voih, — jos minulla olisi ollut killinkikään joka kerta kuin minusta tuntui kuin rintani olisi kuristunut, sentähden että olin tyttö ja pakoitettu vaan istumaan kotona! Siellä ulkona oli semmoinen lähtölaulu ja semmoista elämää kaikkialla. Matruusi sai toisen äänen päästessään laivalle…
"Heidän päästyään näkymättömiin Stavärn-niemen taakse, täytyi meidän taas patikoida kotiin niin köyhinä, kuin puoli maailmaa olisi hävinnyt!"
Hän tarttui taas kiivaasti silitysrautaan, jonka hän oli unhottanut seisomaan, niin että paidalle oli muodostunut ruskea kolmio.
Rejer oli noussut seisomaan pitkälle pituuttaan.
"Niin, jos rouvasihmiset olisivat semmoisia. Teidän pitäisi mennä naimiseen jollekin reippaalle merimiehelle, neiti Rördam! — niin pääsisitte täältä keittämästä ja paistamasta!"