Vaan Rejer'illä oli muita asioita mielessä kuin se… Perämies Lind'iltä ei tullut kirjettä, ja päivät menivät häneltä käsistä tehdessään iltapäivän työtä Alert'illa yhtä mittaa… Vaikka olikin niin, että hän saattoi palkita sen lukemalla öisin ja tekemällä kolme viikkoa kuudeksi, — niin oli hän kuitenkin, juuri tällä hetkellä ilkeässä pulassa… Ankara iltapäivän työ tappoi yön häneltä. Oli mahdotonta pitää sen perästä enää silmiään auki!
Kokonainen viikko kului vielä. Vaan silloin tulikin perämies itse. Hän oli kutsuttu niihin suuriin tanssiaisiin, joita aiottiin pitää laivan reitaaja Singdalsenillä kotonaoleville kapteeneille ja perämiehille.
Hän seisoi juuri ajelemassa partaansa, kun Rejer tuli hänen luokseen matami Stenersenille. Avatusta matkalaukusta roikkuivat sikin sokin vaatteet, kangistetut paidat, valkeat liivit ja valkeat sormikkaat, käytetyt ja uudet ylt'ympäri tuoleilla. Hän oli asettanut peilin piirongin päälle ja talikynttelin kummallekin puolelle:
— "Huviteltu aivan kauheasti siellä Sande-vuonossa!… En arvellut sinun kuolevan kuitenkaan viikkoon tai pariin, Juhl! kunnes voisin tulla kapteenin kanssa puhumaan ennakkoannosta sinulle. — — Niin, sillä ethän toki liene eksyttänyt sieluasi siihen luuloon, että minulla olisi rahaa?" — kääntyi hän hullunkurisen kohteliaasti peilistä häneen … "sopimuksemmehan oli, että se saisi jäädä vähitellen maksettavaksi laivalla!"…
"En," — nauroi Rejer — "aikomukseni ei suinkaan ole ollut pinnistää teitä, perämies! — senhän näitte kirjeestä!"
"Näin kyllä!" — hän alkoi taas ajella partaansa — "puhutaankin kapteenille sekä sinun että minun puolestani… Sillä tämmöisenä talvena maalla tulee aivan vaivaishoitolaiseksi!
"Esitän asiani hänelle tänä iltana, kun pääsemme punssimaljan ääreen…"
Hän veti jalkaansa ja polkasi pohjaan lakeeratut saappaansa.
"Kas niin," — oikasihe hän — "nyt luulen olevani valmis purjehtimaan…"
Ja siistikäs oli hän kiireestä kantapäähän, sitä ei voinut kieltää.