Rejer'ille oli aina jotakin tenhottua tässä rohkeassa, reippaassa merimiesvartalossa; se oli nyt kerran ihastuttanut hänen kauneusaistinsa.
Heidän erotessaan kadulla lausui Lind:
"Sen verran ymmärrän minä ilmanennustustaitoa, ett'ei kukaan ennen selvää päivää palaja Singdalseniltä, ja sentähden ei maksa vaivaa sinun tulla, ennenkuin iltapäivällä kuulemaan rahoja, — noin kello neljän viiden aikana!"
Rejer kääntyi oikealle. Nyt aikoi hän täysin purjein ryhtyä tutkintolukuihin, — ja hyvinpä siihen olikin jo aika!
Hän alkoi, luki ja laski niin että korvissa suhisi koko yön. Oli asioita, joita hänen olisi pitänyt osata kuukaus sitten, ja nyt oli hän tiukalla; monasti takertui hän niin, että täytyi hakea selkoa ihan alusta. Hän asetti herättäjäkellon ja nukkui pari tuntia käsiensä varassa pöydän ääressä; alkoi sitten taas…
Ei! — jos se näin kävisi, niin ei hän joutuisi valmiiksi! — Sitä ja sitä piti hänen kysyä niiltä, jotka olivat lukeneet sen ennen… Aikaa piti säästää, siinä solmu… Kanunamiehen puuvajasta ei hän enää tahtonut kuulla puhuttavankaan! — tänään olkoon viimeinen kerta, jotta hän vaan saisi lukea… Kaksitoista tuntia päivässä … ja yö, kosk'ei hän nukkunut enempää kuin neljä tuntia, — siitä tuli vuorokaudeksi parikymmentä tuntia!
Hän läksi aikaiseen puuvajaan lyhtineen saadakseen ajoissa kaikki selville päiväksi.
Jo tunsi hän hyvinvointia siitä, että oli hakannut itsensä lämpöiseksi, kun rakennuksen nurkalta alkoi kuulua hänen korviinsa ääniä, joka vaikutti sen, että hän jäi kirves kädessä seisomaan paikalleen.
… "Eikö koskaan ollut niin hauska kuin tänä iltana? niin olette sanoneet monta kertaa ennenkin, perämies Lind!" — kuului iloinen naisääni.
"Ei voi koskaan tietää, mitä paikalla kasvaa sillä aikaa kuin ollaan matkalla! Te juoksentelitte pienenä tyttönä ympäri, muistelen, kun minä kävin rippikoulua… Taittukoon minun praamitankoni, jos koskaan ennen olen tanssinut näin kenenkään kanssa!… Minunlaiseni ajatus on nyt se, jos saan luvan sanoa! että te ohjasitte kulkunne kuin priki pelkkien puulastialuksien seassa — kaukana tuulenpäältä heistä kaikista! … pois tieltä, täältä tulee joku, joka on oma herransa!"