Hän oli nähtävästi ymmärtänyt, että Martinezin onnettomuus oli ollut kosto minun puoleltani hänen tähtensä, ja tämä oli vapauttanut hänet siitä raskaasta epäluulosta, johon tämäniltainen käytökseni oli antanut hänelle aihetta; sillä hän oli pian kyllä huomannut, etten ollut juopunut, ja hänen omalle avonaiselle, totuutta rakastavalle luonteelleen oli keimailu niin vierasta, ettei hän voinut ajatellakaan sellaista minussa. Tässä suhteessa hän oli vain hienostunut naisellinen toisinto isänsä vakavasta luonteesta.
Menin nuoren herra Martinezin luokse, ja Susannan istuessa hänen vierellään pyysin häneltä mitä hartaimmin anteeksi kömpelöä käytöstäni, kunnes hän, hyväluontoinen kun pohjaltaan oli, vihdoin leppyi.
Hiukan noloksi kävi hän kuitenkin, kun Susanna kohta senjälkeen ehdotti, että minä tanssisin hänen kanssaan yhden vuoron, jotta hänen loukkaantunut jalkansa saisi levätä seuraavaa vuoroa varten.
Niin, minä tanssin hänen kanssaan, tuon suloisen täysikasvaneen valkeapukuisen naisen kanssa, jota vähää ennen en ollut tuntenut, siksi, että hänen oma ihanasti kehittynyt kauneutensa oli peittänyt hänet minulta.
Olimme kerran opettaneet toisemme tanssimaan ja luulen, että tanssimme harvinaisen hyvin yhdessä. Keveä seppel hienoine valkoisine kukkineen viheriäin lehtien lomassa sai hänen tukkansa näyttämään vieläkin tuuheammalta; pidin käsivarteni hänen vyötäisillään ja tunsin, miten joustavasti hän nojautui minuun liitäessään tanssissa iloisena ja turvallisena kuin lapsi.
Hänen otsansa oli lähellä huuliani, ja katseemme, jotka tanssiessamme etsivät toisiaan, kertoivat yhä uudestaan siitä, miten ihanaa on tavata silloin, kun kaksi pitkää vuotta koko sydämestään on toistensa luokse kaivannut.
Vietyäni hänet takaisin paikallensa, puristi hän kättäni ja loi minuun katseen, joka täydellisesti korvasi minulle hänen äitinsä tylyn kohtelun.
Minusta näytti, että Susanna sai ottaa vastaan moitetta välinpitämättömyydestään nuorta herra Martinezia kohtaan, mutta että vieressä istuva tohtori puolusti häntä.
Seisoin taas entisellä paikallani ja näin Susannan tanssivan Martinezin kanssa seuraavan vuoron.
Hänen koholla oleva ylähuulensa osoitti alussa jonkinlaista jälkeä lapsuuden uhmasta; mutta sitte ilme hänen kasvoissaan tyyntyi ja kävi vakavammaksi.