Neljä miestä kantoi hitaasti rannasta asuinrakennukseen jotakin taakkaa, ja heidän jälessään kulki kookas mies, käsi kädessä pienikasvuisen naisen kanssa, molemmat kumarassa päin. Ne olivat pappi ja hänen rouvansa.
Käsitin heti mitä oli tapahtunut, sydämeni riehui epätoivossaan.
Kauhea sanoma, joka kohta sen jälkeen saapui meille, ei kertonut minulle mitään uutta — se vain todensi, että se, jonka he olivat kantaneet ylös rannasta, oli papin tytär Susanna.
Pappilan vene oli ollut vain kolmen neljänneksen matkan päässä kotirannasta, kun myrsky yhtäkkiä heidät yllätti. Tunturivihuri oli tavattomalla voimalla syössyt vuorirotkoista alas salmeen ja lennättänyt jotenkin lähellä rantaa olevan veneen kumoon.
Pappi oli nopeasti pelastanut vaimonsa veneen kölille, ja miehet pitelivät kiinni laidoista, veneen ajelehtiessa rantaan päin. Mutta turhaan pappi etsi lastaan pelastaakseen hänetkin.
Aaltojen hyrskyessä veneen ympäri hellitti tuo voimakas mies epätoivossaan kolme kertaa otteensa uidakseen sinne, missä hän luuli näkevänsä tytön aalloissa.
Vielä neljännenkin kerran hän teki saman yrityksen, mutta vaimon rukouksista pidättivät miehet häntä siitä.
Myöhemmin kerrottiin, että hiki oli virtana valunut papin otsalta hänen kelluessaan siinä jääkylmässä vedessä, pitäen kiinni veneenlaidasta, ja että hän usein oli ollut vähällä päästää otteensa seuratakseen tytärtään.
Liian myöhään kävi selville, että Susanna oli joutunut veneen alle.
Köysi oli kääriytynyt hänen ympärilleen estäen häntä pääsemästä ylös.
Hänen kuolemansa oli ainakin ollut kepeä ja pikainen.