Tuskin oli Antti lukenut paperin, kun hän riensi saliin ilmoittamaan, että Martti Jansen oli nyt pelastettu; — hänellä oli kädessä kirjallinen todistus siitä, ja hän aikoi juuri hyökätä samaa vauhtia ilmoittamaan asiata enollensa, kun Edel kalpeana ojensi kätensä saadaksensa paperin. Kun tyttö oli lukenut kirjoituksen pari kertaa ja sitten vielä kolmannen kerran, katsoi hän loistavin silmin Anttiin ja sanoi äkillisen kiitollisuuden-tunteen valtaamana:
"Koska sinä, Antti, olet tuonut minulle tämän sanoman, niin saat myös olla ensimäinen, jolle minä ilmoitan kihlaukseni Martti Jansenin kanssa — vaikkei hän olekaan mikään 'sivistynyt mies'" — lisäsi hän hiukan veitikkamaisesti; mutta tytön silmät olivat täyttyneet kyynelillä ja hän meni itse näyttämään paperia isälleen.
Lappalaisella ei ollut aikaa nauttia tarjottuja virvoituksia, sillä hänen piti rientää takaisin Stuwitzin puotiin; — hän oli vain tahtonut näyttää tuota paperia.
Matti matkusti hyvin tyytyväisenä kotiansa. Hän nousi rantaan Janne Sakarinpojan laiturilla ja jätti Marinalle kirjeen, samalla kertoen sen sisällön.
Rientäen matkaan sanoi Matti, että "siinä on palkka siitä, että Marina oli kerran pelastanut minun tyttäreni ja tämän lapsen kareilta. Mutta", huusi hän lopuksi, "jos hukkaat kirjeen, menettää poikasi Lapinniemen!"
Marina kiiruhti kirjeineen kotia ja saapui sinne hengästyksissään.
XVII.
VANHOJA ASIOITA.
Menettelynsä vuoksi Heggelundia kohtaan oli Stuwitz joutunut huonoon maineeseen paikkakunnalla. Parantaakseen asemaansa yleisön silmissä tai rauhoittaakseen omaatuntoansa hyvillä töillä, hän matkusti tänä syksynä käräjille tekemään testamenttiaan, jonka mukaan useita rahaeriä hänen kuolemansa jälkeen tulisi määrätyksi kunnalle.
Käräjäpaikassa juteltiin illalla eräästä tapauksesta, joka koski Heggelundin luona asuvaa "vanhaa neuvosta". Kun tämän nuorena ollessa eräs laiva joutui haaksirikkoon Ruijan pohjoisrannalla, oli hänen veljensä, joka sitä kuljetti, menettänyt henkensä yhdessä vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Neuvos oli aikanaan pannut toimeen useita tiedusteluja, koska tämän tapauksen johdosta oli levinnyt kaikenlaisia huhuja. Sen rintaneulan, jonka Martti Jansen lahjoitti morsiamelleen, neiti Heggelundille, sanoi vanhus olevan saman neulan, jonka hän aikanaan oli antanut kälylleen. Omituista asiassa oli se, että tämä neula sanottiin löydetyn haaksirikkoisesta laivasta pelastetun lapsen vaatteista, ja tämä lapsi oli ollut Martti Jansenin äiti.