Ei kukaan tahtonut pahoittaa vanhuksen mieltä selittämällä hänelle, kuinka vaillinaisesti asia lain mukaan oli todistettu. Sukulaisistaan puhuminen tuli tästä hetkestä Topias-sedän mieluisimmaksi ajankuluksi.
Elämänsä viime vuosina tuli Stuwitz halvatuksi toiselta kyljeltään ja hänen ahneudestaan sekä ihmisvihollisuudestaan kulki hirveitä juttuja.
Kun rovasti Müller kerran kutsuttiin hänen yksinäisen kuolinvuoteensa ääreen, näki hän, että Herra oli kauan sitten saanut käsiinsä tämän miehen.
XVIII.
LOPPU.
Edelin ja Martin kihloihin joutuminen juuri niinä päivinä, jolloin viimemainitun asiat olivat huonoimmillaan, vaikutti, että Jannen mieli kääntyi suopeammaksi Edeliä kohtaan; — Marinan kanssa puhuessaan ei hän nimittänyt tyttöä enää hienoksi neitoseksi. Mutta olipa kuitenkin vielä jotakin epäilystä jälellä. Lapinniemellä tarvittiin hyvä talonemäntä; mutta oliko mahtavan Heggelundin tytär semmoiseksi sopiva, sitä hän suuresti epäili. Hän oli vähällä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että tyttö, joka muuallakin oli saanut aikaan monta hullutusta, voisi taloon tultuansa vielä suuremmassa määrin viedä asioita samaan suuntaan. Hän epäilemättä tahtoisi, että kaikki olisi suurellista, mihin hän kotonaan oli tottunut.
Janne ja Marina olivat sittemmin olleet useita kertoja kutsuttuina Heggelundin luo vieraisille. He olivat aina juhlavaatteissaan ja tahtoivat joka kerta lähteä kotiaan puolenpäivän jälkeen — he ymmärsivät ylipäänsä ihmeteltävän hyvin käyttäytyä arvokkaasti. Mutta toiselta puolen osasi myöskin Edel hienolla tavalla vaikuttaa sulhasensa isään — ikäänkuin hän olisi arvannut ukon ajatukset.
Martti ja Edel olivat hyvin pahoillaan siitä, että vuosikausia oli heiltä mennyt hukkaan — mistä he nyt saivat kärsiä. Se asia oli heillä kuitenkin selvänä, että heidän on voimainsa mukaan yhteisesti rakennettava tulevaisuuttaan. Alussa ei heidän pitäisi laisinkaan elää ylellisesti, sillä Stuwitzin velan maksaminen oli vaatinut suuria uhrauksia; mutta kun Lapinniemi oli niin edullinen paikka, saattoi suoritus nyt tapahtua. Martti tahtoi, että Edel tulisi hänen emännäkseen jo samana kevännä. Mutta Edel oli siihen aikaan Jannen kuullen vastannut tarvitsevansa vielä aikaa. Ja kun Martti hiukan hämillään kysyi:
"Mitä varten?" — vastasi tyttö:
"Luuletko, että minä aion istua kädet ristissä luonasi Lapinniemellä? Onhan taloudessa paljon seikkoja, jotka minun on opittava, jotta voisin olla sinulle avuksi!"