Jannen mielestä puhui tyttö viisaammin kuin Martti. Mutta viimemainitun tahdosta päätettiin kuitenkin viettää häät kesän kuluessa.
Edel oli vähitellen saanut Jannen mielen kokonaan muuttumaan, niin että hän alkoi arvella syyksi Lapinniemellä tapahtuneisiin onnettomuuksiin sitä, ettei Edel joutunut sinne aikaisemmin.
"Edelin miehenä ei Martti koskaan olisi menetellyt niin uhkarohkeasti", sanoi Janne Marinalle, "eikä tyttö olisi sallinutkaan sellaista menettelyä, sillä hän on ymmärtäväinen ihminen!"
Kesäpäivät olivat ihanat Skorpöllä. Meri oli tummansininen ja aurinko paistoi heleästi. Tunturit lähellä ja kaukana, niiden joukossa Storbergskavli lähinnä, heijastivat erilaisia sinivärejä ja ahtaat rotkot sekä laaksot olivat oikeita lämmönlähteitä, jotka herättivät eloon ihmeteltävän kasvullisuuden, missä vain maa oli vähänkin siihen sopiva. Kevättä oli tänä vuonna saanut odottaa tavattoman kauan, mutta sitten se tulikin muutamissa päivissä sellaisella voimalla, että tuore ruoho laaksossa näytti ikäänkuin työntämällä työntäneen päältään lumihangen.
Janne Sakarinpojan pieni tupa merenrannalla oli laitettu erikoisen siistiksi. Piha oli huolellisesti lakaistu, ruudut uusittu ja ovipielet koristettu koivunlehvillä. Tämä juhlallisuus ei ollut sopusoinnussa turvekatolla kasvavan ruohon ja sen reunalla kohoavan vaivaiskoivun kanssa, joka näytti kuvaavan omistajain tuultentuivertamaa elämää.
Kotona ei ollut ketään ja ovi oli lukossa; — mutta uusien kirkasten ruutujen läpi paistoi päivä ja valaisi juhlallisesti seinälaudan kirjoituksen alku- ja loppupuolen.
Janne ja Marina olivat lapsineen matkalla poikansa häihin, joita pari päivää sitten oli vietetty Heggelundin luona, ja heitä odotettiin nyt kotia yhdessä vastavihityn pariskunnan kanssa.
Häissä ei ollut paljon vieraita, ne kun oli päätetty viettää yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Mutta neitsyt Dyring, joka tänä päivänä näytti loistavalta ja suurelta, ikäänkuin emäntävainajan henki olisi leijaillut hänen yllään, ei voinut tätä päätöstä täydellisesti noudattaa. Hän edusti nyt emännyyttä eikä katsonut talon arvolle sopivaksi, että pöydässä olisi ruokalajeja tällä kertaa vähempi määrä kuin toisen sisaren häissä. Ilo oli ylimmillään. Vanha seinälautakin sai osansa juhlallisuudesta. Rovasti Müller kohotti lasinsa sen kunniaksi. Halenneelle, meren heittämälle laudalle, sanoi hän, joka limaisena oli aikanaan kuulunut karille joutuneeseen laivaan, kirjoitti Jumala tulevaisuuden lupauksen, joka on ihmeellisesti toteutunut. Pitkien elämäntaistelujen jälkeen istui nyt se, joka kerran turvattomana lapsena oli sillä laudalla ajelehtinut, iäkkäänä, onnellisena äitinä ja luki tämän kirjoituksen maalattuna pojan uuden jaalan perään, ja, — lopetti hän kääntyen Topias-sedän puoleen — "tämä vanha mies, jonka surun aiheena on ollut hänen hukkunut perheensä, ei iloitse nyt muita vähemmän; sillä vanhuksen suurimpana maallisena siunauksena on se, että hän saa nähdä sukunsa tulevaisuuden. Mutta syynä siihen, minkä vuoksi tämä lauta kasvoi uudeksi laivaksi, on se, että Herramme on sitä ohjannut."
Tähän lyhyeen puheeseen lisäsi Janne Sakarinpoika yksinkertaisella, talonpoikaisella tavallaan: "amen."
* * * * *