Salmessa Skorpön kohdalla purjehti tänä kauniina päivänä kaksi juhlallisesti koristettua purjevenhettä, joita tervehdittiin laukauksilla useista kohdin rannalta.
Ensimäisessä venheessä istuivat morsian ja sulhanen vanhempiensa Janne Sakarinpojan ja Marinan kanssa sekä Topias-setä ja heidän sivullaan Elias Röst, joka oli ehdotellut kunniasoutua pariskunnalle. Myöskin Antti Heggelund oli mukana. Toisessa venheessä nähtiin muiden muassa Martin veli Eilert ja hänen kaunis sisarensa Kristiina.
Lapinniemellä seisoi nyt paitsi kaupparakennusta yksikerroksinen asuinhuoneisto, varustettuna suurilla, kirkkailla ikkunaruuduilla; se oli valmistunut ja sisustettu vasta puolittain — mutta mikä puuttui, se saattoi vastedes tulla valmiiksi. Rakennusten taustana nähtiin kukkulat lehtipuineen. — Lappalaiset olivat tänä vuonna tavallisuuden mukaan jo ajaneet poronsa vuorilaaksoon. Iso, äsken maalattu meripuoti tuli heidän näkyviinsä, kun oli päästy niemen sivuitse, ja lahdelmassa puodin edustalla oli Martti Jansenin jaala "Tulevaisuus" liehuvin lipuin.
Silloin laski Elias Röst purjeet alas; toisessa venheessä tehtiin samoin, ja nyt asettuivat venheet vierekkäin.
Elias Röst veti pitkän paperiliuskan povitaskustansa. Polkien toisella jalallaan tahtia hän luki runon morsiusparin kunniaksi. Käsiala oli suurta ja joka säkeistön alkukirjaimet erityisesti kaunistetut. Runo kuului näin:
Tuoll' aavalla aaltoja halkoillen miten pulska on purjeissa viishankanen, perämies jota taidokas johtaa! Kun kiitävät noin ohi saaret ja maa, niin purressaistuja riemuita saa, vaikk' kasvoja tyrskehet kohtaa.
Mut hauras ja heiluva kaarnanen viishanka on raivossa aaltojen, kun joutuvi myrskyjen hetki. Monet vaivat vaikeat kestää saa, monet kerrat airoin ponnistaa, kun vaarojen halki on retki.
Näyn hauskimman toki jahti se suo, kun talveksi moisen saalihin tuo, ettei näy mastoja takaa, kun viirein liehuvin satamaan se vihdoin laskevi ankkuriaan, syysantimet kaikille jakaa.
Niin sorjana viishanka turvaisahan kaks nuorta vie kodin valkamahan, soma runko sen lahdella loistaa! Meren meurut haaksi se kestänyt on, ja sen kapteeni, uljas ja horjumaton, on tietänyt vaarat poistaa.
Lapinniemelle onnea toivotetaan! Ja — morsian, ylkä — jos pyydätte vaan alukseenne laivuriks Herran, menestystä aina teille se tuo, lopun tullessa kunnian teille hän suo ja taivahan sataman kerran.