Kun he olivat ehtineet padon keskivaiheille, näki Salye hänen tekevän äkkinäisen eleen ja tunsi kupeessaan niin ankaran iskun, että horjahti pari kolme askelta taaksepäin. Hän kuuli toisen raivosta vapisevin äänin lausuvan:
"Siinä saat Paolinan puolesta @@ sinä koira!"
Hänen aikeittensa esine, rahavyö, oli pelastanut Salven, joka nyt iski miehen kumoon, niin että hän kieri mereen.
"Auttakaa! Auttakaa!" kuului merestä.
"Pitänee se tehdä", vastasi Salve ivallisesti, "korean ystävyytemme vuoksi. Mutta heitä minulle ensin veitsesi!"
Salve kiersi taskuliinansa nuoraksi ja ojensi sen hänelle.
"Sinä ja sinun sisiliskosisaresi olette muuten opettaneet minulle yhtä ja toista", mutisi hän katkerasti. "Minä tosiaankin ansaitsin joutua pistetyksi ja ryöstetyksi, kun voin silmänräpäystäkään luottaa sinuun tai kehenkään muuhun."
"No, pääsetkö sieltä?"
Nähdessään Federigon hahmon kömpivän yli reunan hän virkkoi ivallisesti:
"Nyt meidän on sitten vihdoinkin erottava! Hyvästi, kelpo vanha ystäväni!"