Hän meni ja kuuli takanaan pimeässä brasilialaisen raivoissaan polkevan tannerta.
17.
Tönsbergiläinen puulastialus tarjosi Salvelle sopivan tilaisuuden päästä kotiin; hän näet toivoi, että hänet laskettaisiin maihin Arendalin tienoilla.
Omituisen syvä tunne valtasi hänen mielensä, kun hän jälleen astui kotoiseen alukseen, kuuli ympärillään miesten juttelevan ja tunsi olevansa heidän uteliaisuutensa esineenä.
Hänen etelämaisen ruskeista kasvoistaan, vierasmallisista vaatteistaan ja koko asustaan näkyi, että hän oli tullut rikkaista ja suurenmoisista merimiesoloista, joista heillä ei ollut tietoakaan.
Häntä pidettiin englantilaisena tai amerikkalaisena, sillä hän oli tahallaan salannut kansallisuutensa. Laivurin ja hänen välinen sopimus oli laadittu englanninkielellä.
Nuo parrujenkuljettajat, joiden paksut vaatteet tekivät heidät pikemmin raskaassa työssä ahertavan työmiehen kuin matruusin näköisiksi, olivat melkein poikkeuksetta voimakasta, uskaliasta väkeä. Liikuttavan vaikutuksen teki häneen kaikkien kasvojen rehti ilme, jollaista hän ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Hän häpesi kulkea puukko salaa mukanaan, kuten tähän saakka oli ollut hänen tapansa. Niinpä hän heti ensimmäisenä päivänä lukitsi sen arkkuunsa.
Hän asetti huvikseen kellonsa ja rahansa niin, että vieras voi ne helposti viedä, ja oli kovin ihmeissään, kun niitä kumminkaan ei varastettu.
Hänestä muuten tuntui siltä, ettei hän ollut milloinkaan nähnyt niin surkean kehnoa alusta kuin tämä ravistunut tönsbergiläinen, joka imi vettä joka puolelta. Miehistön muonakin näytti hänestä ylen huonolta: kokki takoi paukutti kalaa pehmeäksi kirveenhamaralla.
Salve oli yht'äkkiä sukeltanut syvälle kotoisiin oloihin.