Nuo sanat vaikuttivat kuin tuli tappuroihin. Luotsin jäykät kasvot leimahtivat vihaisen punaisiksi ja hän loi vaimoonsa sanomattoman kylmän ja ivallisen katseen. Sen mykkä ilme sanoi, että hän liiankin hyvin oivalsi, mihin mielialoihin sellaiset lausumat perustuivat.
Hän kääntyi synkkänä poispäin ja virkkoi niin viiltävästi, että hänen vaimonsa vavahti:
"Halveksitko sinäkin isäsi asemaa, poikaseni?"
Gjert tuli innoissaan huudahtaneeksi:
"Fredrik Beckistä tulee merikadetti!"
Muuta ei kaivattukaan. Seurasi vain lyhyt käsky:
"Tule tänne, Gjert!"
Sitten poika sai korvilleen, niin että sinkosi kumoon.
Toista kertaa lyödessään luotsi tuli sattumalta katsahtaneeksi vaimoonsa. Hän oli syöksähtänyt pari askelta eteenpäin, ikäänkuin olisi aikonut temmata Gjertin miehensä käsistä ja seisoi siinä punoittavin kasvoin ja säihkyvin silmin asennossa, joka sai luotsin heti laskemaan kätensä. Heti sen jälkeen hän lähti keittiöön.
Luotsi seisoi hetkisen kahden vaiheella. Sitten hän avasi keittiönoven ja ilmoitti lyhyeen ja terävästi lähtevänsä Gjertin kanssa merelle vielä samana iltana @@ oli varustettava eväät valmiiksi.